Postin tuomaa

Kiitokset kaikille ystävällisistä paranemistoivotteluista ja virtuaalihalauksista. Selvisin hyvin vähällä ja on hyvät mahdollisuudet ettei tästä episodista jää mitään vaivoja tai että mahdolliset vaivat ova hyvin vähäisitä. Siitä olen kaikkein kiitollisin, että minulla ei ollut herpesenkafaliittia. Siinä kun kuolleisuus on kaikista hoidoista huolimatta 19-28%. Tässä oppii sen, että ei se nyt niin tärkeää ole pääseekö salilla/lenkillä käymään neljä vai viisi kertaa viikossa kunhan terveys säilyy. Liikunta on minulle tärkeää ja pidän siitä hurjasti, terveys on kuitenkin tärkeämpää. Poikakin sanoi joskus 12-vuotiaana, ettei elämää ole ilman liikuntaa. Varsinainen Havukka-ahon, eikun Ritikankosken ajattelija.

Ennen sairaalaan joutumista tilasin Sukkasadon alkua silmällä pitäen sukkalankoja. Tein tilauksen Neuleunelmia-kaupasta, siellä oli viikonlopputarjouksena postimaksuton toimitus.
Ei ole vaikea päätellä, mikä lanka minua kiinnosti. Minusta eri blogeissa näkemäni sukat Regia Hand-Dye effect -langasta ovat olleet kauniita. Voi olla, että näistä tulee joku huivikin. Jos vaikka liittyisin Baktus-hysteriaan ja neuloisin sen niin kuin muutkin. En kyllä oikein ymmärrä miten sitä Baktusta sulavasti pidetään yllä.

Rebekalla oli blogissaan lukollisia silmukkamerkkejä myynnissä ja tein tilauksen. Nyt meneillään on sellainen työ, että näille on käyttöä. Tavallisiahan sain Novitan Neulomon lahjavaihdosta.

Sitten varauduin jo tulevaan paitaprojektiin, lisää Knitpro-puikkoja meni tilaukseen Tinttamarellista. Lyhyet pyöröt koossa 3,25mm ja 3,75mm sekä saman kokoiset vaihtopäät.

Tuorein paketti tässä taloudessa oli Ravelryn Lankalaatikon talvi-iltavaihtopaketti. Paketissa oli Ullan ketjusilmukkahuivin ohjeella virkattu kaulanlämmike ja suklaata. Mies sosialisoi mustikkasuklaan ja niinpä jaoimme sen kolmestaan Pojankin kanssa, mustikkasuklaa olikin ihan älyttömän hyvää. Mies suhtautuu epäillen kaikkiin luomutuotteisiin ja niinpä sainkin sen syödä ihan itsekseni. Äsken menivät viimeiset palat.

Kaulahuivin testasin lauantaina Pojan jääkiekkojoukkueen (Ketterä C-95) ensimmäisessä SM-karsintasarjan kotipelissä. Poika on maalivahti ja lauantaina sillä oli luukkuvahtivuoro. Pojan joukkue voitti Kiekko-Vantaan 5-3. Vantaalaiset olivat isoja, mutta kankeita. Yksi poika niillä oli tosihyvä luistelija ja aina läpi menossa. Jotenkin tuntuu, että kun Vantaalla on niin paljon asukkaita, pitäisi sieltä löytyä moninkertainen määrä parempia pelaajia kuin meidän pikkukaupungista. No jatkossa voi sitten valitella vastustajan kovuutta, vastaan tulevat vielä EPS, Jokerit, EKS, HJK ja Karhu-Kissat.

Pojalla oli eilen kauden viimeinen jalkapallon sarjapeli, ja vielä jalkapallon Saimaa-turnaus, sen jälkeen pääläjina on kevääseen asti jääkiekko. Sieltä se talvi hiljalleen tulee vaikkei lämpötilojen perusteella oikein vielä uskokaan.

Vielä on jotain, mitä odottaa. Ravelryn Neulojan syyslomavaihdon parini lupaili että pakettia olisi minullekin tulossa lähiaikoina. Minäkin lähden nyt puuhastelemaan jotain omalle syyslomavaihtarilleni. Huomiseen!