Ei ihan sohvaperunoita

Vesivahinkoremontti oli avaimet käteen -periaatteella ja sisälsi vastaavat pinnat kuin aikaisemminkin. Alakuvan oikeassa reunassa näkyvässä takkahuoneen seinässä oli aikaisemmin paksu antiikkirappaus. Sitä ei enää tullut, remontin tehnyt firma ilmoittei ettei pysty vastaavaa tekemään. Niinpä seinään tuli kiveä.  Lattian pinnoitan hommasimme aikaisemman laatan sijasta hintavampaa graniittia pientä lisämaksua vastaan.



Olin ennakkoluuloinen kiiltäväksi hiottua graniittia kohtaan, epäilin sitä liukkaaksi. Oikeastaan lattia on jalan alla suorastaan nihkeän tuntuinen, eikä ainakaan suihkun tai saunan jälkeen jaloissa kantautuvat vesiroiskeet tee lattiaa liukkaaksi. Graniitin toimittajan mukaan puolikiiltäväksi graniitti on liukas ja kokeilimmekin tämän laatan väärää puolta ja näin tuntui todellakin olevan.

Nyt kesällä, vuoden remontin valmistumisen jälkeen ostimme uuden sohvan. Sohva näyttää siltä, kuin se olisi ollut aina tuossa paikassa. Me kaikki tykkäämme loikoilla tuolla sohvalla enemmän tai vähemmän pitkällään. Telkkarin katselun lisäksi siellä selaillaan läppäriä, luetaan venäjän läksyjä ja neulotaan. Vaikka sohvalla viihdytäänkin, kuluu aikaa enemmän liikunnallisissa harrastuksissa. Sohvaperunoita emme siis ole.



Verhot on vielä ompelematta, kankaat on ostettu ja leikattu. Niinpä tuossa ensimmäisessä kuvassa ikkunat näyttävätkin niin alastomilta Olen odotellut inspiraatiota, inspiraation iskiessä hommat hoituvat nopeasti. Nyt kun kaikki on niin uutta ja nättiä, tekisi mieli uusia myös pöytä ja TV-taso sekä päivittää telkkari isommaksi.

Ja voihan tuota sohvaa käyttää kuvausrekvisiittanakin. Kesällä halusin  mökille mukaan jotain helppoa ja aivotonta neulottavaa, kun pitkästä aikaa tartuin puikkoihin. Kävinpä VirkkuKoukkusessa ostamassa Noro Kureyonia ja pistin puikoille lapaset.



Nämä on neulottu tiukkana neuleena 3,75 mm puikoilla raidoittaen kahdesta erivärisestä Noro Kureyonista. Näistä tulee mieleen se kaunis kesäpäivä mökillä, lisäksi näistä tulee mieleen tyttären muuttoreissu Jyväskylässä. Kun menimme syyskuun alussa muuttamaan tyttöä solukämpästä uunituoreeseen yksiöön, neuloin menomatkalla näitä lapasia. Kumma miten vahvasti käsitöihin voi liittyä muistoja, muistan vieläkin mitä neuloin katsoessani Pekingin olympialaisten naisten kaksikkosoutua.

Viikonlopuksi on kivaa tiedossa, olen lähdössä Lappeenrannan neulojien neuleviikonloppuun. Kivaa tavata livenä nettimaailmasta tuttuja neulojia.

Elonmerkkejä

Täällä ollaan hengissä. Elämässä on ollut niin paljon kaikkea, että bloggaamiseen ei ole ollut aikaa eikä jaksamista. Pikkuhiljaa palailen taas blogien maailmaan.

Edellisen kerran olen blogannut jouluaattona 2011. Mitä tässä välillä on tapahtunut? Jo vuoden 2011 loppupuolelta alkaen olin töissä mukana resursseiltaan alimitoitetussa projektissa, minkä seurauksena työpäivät venyivät paljon normaalia pitemmäksi. Työtilanne on nyt onneksi normalisoitunut nyt tänä vuonna kesälomien jälkeen. Vähän ennen joulua 2011 sain myös diagnoosin verenpainetaudista, minkä seurauksena aikaisemmasta epäsäännöllisestä liikunnasta on tullut säännöllisempää ja määrä on kasvanut huomattavasti. Niinpä neulomiseen käytetty aikakin on vähentynyt. Ja oli aika, että kävin vain töissä ja sitä jaksaakseni lopun vapaa-ajan käytinkin liikkuseen.

 Ja sitten vuoden 2012 maaliskuussa meillä sattui massiivinen vesivahinko. Yöllä alakerran vessan pöntön tulovesiletku oli puhjennut ja vettä ruiskusi kaupungin kaupungin vesijohtopaineella jonkun aikaa, en osaa sanoa kuinka kauan. Heräsin yöllä omituiseen kohinaan ja kun vähän aikaa heräilin, että jaksan tutkia mistä ääni tulee, selvisi ongelma kun laitoin jalat sängystä lattialle. Kyllä jalat lattian tavoittivat, mutta olivat samalla melkein 10 senttiä vedessä.
























Vesivahingosta noin viikon kuluttua alakerran seinien alaosista poistettiin puoli metriä, seinäpanelit poistettiin myös kaikki ja kaikki lattiapinnoitteet poistettiin.



Kuivurit jauhoivat alakerrassa viisi viikkoa. Makuuhuoneessa oli tuollainen kuivuri, mistä oli johdettu kostea ilma ulos.



Takkahuoneessa oli vain tuollainen, mikä puhalsi lämmintä ilmaa.




Takkahuoneessa oleskelu ei oikein houkuttanut. Miehen kanssa nukuttiin yhteensä kolme kuukautta olohuoneen lattialla ilmapatjojen päällä kuivatuksen ja remontin ajan.




Kaikki alakerran tavarat siirrettiin varastoon ja autotalliin. Samalla tuli vähennettyä joutavaksi käynyttä tavaraa, tavaraa lähti siskolle, Pelastakaa lapset ry:n kirpparille sekä seitsemän jätesäkillistä lähti kaatopaikalle.



Sänky oli piloilla vesivahingon vuoksi, niinpä ostettiin kunnon sängyt ja vielä moottoroituna, niin mies saa huonopolviset jalkansa hyvään asentoon eikä asentoa tarvitse vaihdella jatkuvasti. Makuuhuoneen kaapisto hyödynnettiin edelleen käyttöön, kaapistoa purettaessa remontoijat kolhivat katon niin, että lommot käsiteltiin ja samalla katto kuultolakattiin vaaleampaan kuosiin.


Makuuhuoneen väri vaihtui metsänvihreästä harmaaseen, sänkyjen päätyseinässä on puunrunko-aiheista tapettia, muuten tapetti on kokoharmaata.



Nyt alakerrassa on miun kaunis vessa. WC:n sisustus on nyt niukka ja ai että rakastan tuota laatikostoa. Kaikki tavarat ovat helposti käsillä laatikon aukaisim jälkeen ja ylimääräistä ei pääse kertymään.

Olin niin väsynyt viime- ja tänä vuonna, että minulla oli yli puolen vuoden jakso etten edes koskenut puikkoihin. Nyt puikot on taas kädessä, mutta satunnaisemmin kuin aikaisemmin, aikaa menee paljon muuhunkin kuin käsitöihin. Luultavasti blogissakin tullaan näkemään jatkossa muitakin kuin käsityöjuttuja.

Pistäytyminen Pietarissa

Lasten harrastusten kautta pääsee/joutuu mukaan kaikenlaiseen. Tällä kertaa meillä oli mahdollisuus lähteä mukaan Pojan joukkueen pelimatkalle Pietariin ja minähän tartuin tilaisuuteen.

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna lähdimme bussilla jäähallin pihasta, reilu kymmenen minuuttia ja olimme valtakunnan rajalla. Rajamuodollisuudet sitten kestivät vähän pidempään. Ajelimme ensin Svetogorskista Viipuriin, tie oli mäkinen ja mutkainen, mutta tie hyvässä kunnossa. Matkalla näki vanhaa suomalaisten jäljiltä olevaa rakennuskantaa, oli kuin aika olisi osittain pysähtynyt.

Viipurista Pietariin on oikeastaan vain pelkkää metsää. Tie on E18, mutta tie ei ole ihan ensiluokkaisessa kunnossa ja nopeusrajoitus on koko matkan 70. Tuo jos olisi satasta, niin matka meiltä  Pietariin olisi ajallisesti paljon lyhyempi. Pietari on ympäristöineen todellinen eurooppalainen metropoli, ihmisiä on suur-Pietarin alueella noin kahdeksan miljoonaa. Kaikkea on paljon ja kaikki on suurta, ruuhkatkin. Meiltä kesti perjantaina puolen päivän jälkeen hurjan pitkä aika kaupungin laitamilta keskustaan. Yläpuolella kuva Nevan ylittävältä sillalta saapuessamme kaupunkiin. Kuvassa oikealla Eremitaasi.

Illalla pojat pelasivat linja-autokyydin jäykistämänä ensimmäisen ottelun , Pietarin pojat pyörittivät meidän poikia mennen tullen. Venäläiset olivat todella taitavia luistelijoita ja loivat kekseliäästi tilanteita vastustajan maalille. Kiekkoa ei lyöty päätyyn eikä siitä luovuttu vapaaehtoisesti. Muistaakseni peli päättyi 15 - 6.

Lauantaina ehdimme harrastamaan vähän turismiakin. Teimme parin tunnin linja-autokierroksen ja näimme aika paljon Pietaria eri kanteilta. Iisakin kirkolla oli puoli tuntia aikaa, minä ja muutama muu käytimme ajan kiipeämällä Iisakin kirkon näköalapaikalle. Yläkuvassa näkee tuon näköalapaikan, se on kupolin pylväiden juuressa. Rappuja oli kiivettävänä noin 200.

Näköalatasanteelta sai hyvän käsityksen kaupungin mittakaavasta. ISO. Kaupunki vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Yläpuolella kuvassa näkyy Eremitaasi, seuraavalla kerralla Pietarissa sinne.

Ydinkeskusta on enimmäkseen vanhaa, melko matalaa rakennuskantaa. Ydinkeskustan ulkopuolella on sitten niitä parikymmenkerroksisia jättikerrostaloja, mihin mahtuu varmaan meiltä päin puolet pienempien kuntien asukkaista.

Lauantai-iltana pojat pelasivat kiekkoa vähän kauempana keskustasta, vastustaja ei ollut niin hyvä kuin edellisenä iltana. Voitto tuli lukemin 7-5.

Sunnuntaina aamupäivällä kohdattiin uudelleen perjantai-illan vastustaja. Peli oli nyt huomattavasti tasaisempaa, pojat jopa johtivat kaksi-nolla ennen kuin vastustaja sai pelinsä kuosiin. Lopulta pietarilaiset voittivat 8-4.

Se kausi oli sitten siinä, ensi kaudella pelataan sitten uudessa jäähallissa. Onneksi.

Olen opetellut koulussa ja vapaaehtoisesti kieliä, mutta jostain syystä nuo kyyrilliset aakkoset ovat tuntuneet kamalan työläiltä. Pietarissa sain hyvää käytännön harjoitusta ja innostuin sen verran, että hain kirjastosta venäjän kielen alkeiskurssin. Tavoitteena on oppia kieltä sen verran, että pystyn opastamaan venäläiset oikeaan paikkaan ja suuntaan. Viimeisen vuoden aikana minulta on kysytty tietä uimahallin pihalla kolme kertaa ja aikaisemminkin useita kertoja. Saisi ihan käytännön harjoitustakin. Nyt minulla on vuoden viisumikin, voidaan pistäytyä miehen kanssa yhdessä tuossa rajan toisella puolella Svetossakin. Yksi työkaveri vinkkasi, että siellä olisi paljon lankoja jossain kaupassa torin vieressä.

Käsitöitä teen koko ajan, mutta kuvaaminen ja bloggaaminen on jäänyt. Ei ole riittänyt energiaa. Nyt yritän kuitenkin saada dokumentoimatta jääneet työt esiteltyä, nyt minulla on melkein kaksi viikkoa lomaa.

Tässä maaliskuun tilastot, tuli ostettua lankaa. Enkä sitten saanut valmiiksi niitä vaatteita.

Maaliskuu:

• Töitä valmistui: 160 g
• Ostin lankaa: 3870 g
• Lankavaraston muutos:  + 3710 g

Vuoden alusta:

• Töitä valmistunut:  1455 g
• Lankaa ostettu: 4170 g
• Lankaa saatu: 100 g
• Lankavaraston muutos +2815 g

Syksyn väri

Tämä kuvasarja on otettu viime viikolla tallatessani taas kerran töihin, matkaa on noin kilometri. Ensin kipuan vielä vähän matkaa mäkeä ylös mäen huipulle, sitten pitkä loiva alamäki, vähän matkaa tasaista ja sitten päästäänkin alla näkyvään kohtaan, mistä alkaa pitkä ja koko ajan jyrkkenevä ylämäki työpaikalle.

Vielä on vihreää ja aurinkokin paistaa.

Jotain punaista sieltä pilkistää.

Ja punainen möhkäle vaan näyttää suurenevan.

Sehän on arkkitehdin pelastukseen piiloutunut talo.

Ja tällainen patsaskin on etuoven vieressä, minä kyllä käytän rahvaalle paremmin sopivaa takaovea. 

Talo vielä kuvattuna päiväauringon hehkussa.

Malli: Haruni (Ravelry link)
Puikot: 4mm

Lanka: Wollemeise 100% merino, väri WD Jultomte
Menekki: 131g

Tämän huivin väri on ihan samaa punaista kuin tuo villiviinikin, ihana punainen. Neuloin harunin tehden tuon sileän keskustan, voisi tuota joskus kokeilla ihan ohjeen mukaankin pitsisellä keskustalla. Toinen modaus ohjeeseen oli neuloa lisäys joka kerroksella reunoissa eikä keskellä, näin huivista tuli minusta pidettävämmän mallinen kuin jos lisäykset olisi tehty huivin keskellä myös nurjilla kerroksilla.

Reunapitsin malli on kyllä hurmaava. Ihan kohtuullisesti pingotus onnistui, vaikka meinasi kyllä kärsivällisyys loppua nuppineuloja edestakaisin vatkatessa.

Uutta lankaakin kotiutui, melkein samaa värisarjaa tämäkin, Wollmeisen sukkalankaa värissä WD Merlot. Tämä tuli, kun vaihdoin minua vähemmän innostaneen kirjavan langan pois. Tästä tulee ihkut sukat tai jotain muuta ihkua.

Syyskuukin tuli  ja meni:

• Töitä valmistui: 1134 g
• Ostin lankaa: 900 g
• Lankavaraston muutos:  -234 g

Vuoden alusta:

• Töitä valmistunut: 7780 g
• Lankaa lahjoitettu: 460 g
• Lankaa myyty: 550 g
• Lankaa ostettu: 15000 g
• Lankaa saatu: 781 g
• Lankavaraston muutos +6991 g

Heinäkuun helteet loppuivat

Niin, heinäkuun helteet sitten loppuivat Asta-myrskyyn. Perjantaiaamuna myrskyn jälkeen saimme ennakkotietoa myrskyn tuhoista mökkiseudulta päin ja päätimme lähteä appiukon kanssa katsomaan tilannetta paikan päälle. Meillä oli kiire puoli yhden lossille, mutta kiire loppui kun tie olikin tukossa.



Tietä oli ollut avaamassa useampia miehiä kahdesta suunnasta, aikaa meni oli mennyt noin viitisen tuntia että tie saatiin lopulta vähintään yhden auton leveydeltä ajettavaan kuntoon. Pahiten umpeen mennyt osuus oli vain muutamien satojen metrien pituinen, mutta puita oli kaatunut hurjasti tuolla matkalla ja samalla matkalla sähkölinjasta ei ollut jäljellä yhtään mitään. Langat oli maassa paksun puukerroksen alla ja pylväistä ei ollut  mitään jäljellä.



Mökille ei tarvinnut ajaa perille asti. Iso koivu oli kaatunut suoraan mökkitielle.



Jännäsimme mihin suuntaan iso mänty olisi kaatunut ja onneksi se oli kaatunut juuri oikeaan suuntaan pois päin mökistä ja aitasta. Maisema parkkipaikalta mökin rantaan avartui, monta puuta kaatui pois.



Uskomaton tuuri, kaksi puuta oli nojallaan mökkiä kohti, eivät edes koskettaneet kattoa. Suurin vaurio olikin antennin rikkoutuminen.



Riippumattopuiden vierestä kaatui viisi puuta, riippumattopuut jäivät pystyyn. Nyt pitää löytää uusi paikka tikkataululle.

Olimme päivän hommissa, kaadoimme mökkiin nojallaan olleet puut, pari konkeloa ja laitoimme palasiksi ajotiellä olleen puun. Nämä olivat kiireellisimmät, loput ehtii sitten myöhemmin vähemmän hopun kanssa.



Ei käy kateeksi yllä olevan mökin omistajaa. Laskimme kymmenen puuta mökin katolta ja lisäksi kahden latvat ulottuivat mökin seiniin.


Kangasmetsästä jäi jäljelle tämän verran. Suurin osa puista kaatui, loput taipuivat käyriksi tai katkesivat. Näky on suunnilleen samanlainen mitä toisen maailmansodan tykistökeskityksen jäljet Karjalan kannaksella.

Meillä oli onnea, puita oli mökkitontilta kaatunut 14, mutta suuria vahinkoja ei tapahtunut. Nyt riittää ainakin polttopuita ja askaretta niiden kanssa puuhastellessa.

Jouluneuleita

Esittelen tässä viimeiset joulun alla neulomani jutut.

Malli: Strata, Robin Melansonin kirjasta Knitting new mittens & gloves
Puikot: 3,25mm
Lanka: Noro Silk Garden Light
Menekki: 62g

Nämä neuloin jo Lapaskuun aikana, mutta en vilauttanut täällä kun siskokin seuraa blogia. Nämä menivät nimittäin siskolle joululahjaksi. En löytänyt alkuperäisiä kuvia mistään, onneksi tämä löytyi kuitenkin Flickristä. Kuva on sen vuoksi muita pienempi. Väritys meni tässä ihan nappiin, jonkin verran noita Noro-keriä joutui kerimään edestakaisin ja sormia piti suunnitella. Mutta tällaiset voisin vielä itsellenikin tekaista.

Malli: Tellun blogin vanutetut lapaset
Puikot: 6mm
Lanka: Sandnes Fritidsgarn
Menekki: 130g

Näihin lapasiin lisäsin yhden silmukan lisää joka puikolle, neuloin neljä kerrosta lisää peukalon jälkeen, kaksi kerrosta lisää ennen peukalokiilaa ja peukalokiilaankin tein yhden lisäyksen enemmän. Peukaloon tuli muistaakseni yksi silmukka ja yksi kerros enemmän kuin olen normaalisti tehnyt. Pesu 60 asteessa ja näistä tuli keskivertomiehen käteen sopivat lapaset. Nämä menivät kaupaksi työpaikan naistenyhdistyksen myyjäisissä, tulevat käyttöön isojen (pilkki)rukkasten sisällä.

Malli: Pomatomus
Puikot: 2,25mm
Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock Multi
Menekki: 77g

Nämä sukat tulivat kummitytölle joululahjaksi. Tyttö on kevytrakenteinen ja pitkä tyttö, kengän numero suunnilleen 39. Aloitin ensin Spring forward - sukkia, mutta tästä langasta ne oli kyllä suhteettoman levottoman ja sekavan näköiset. Ei muuta kuin pistin purkaen ja sitten tämä jo ennestään tuttu malli käyttöön. Aloitin sukat joulukuun puolessa välissä ja viisi päivää näitä tikutellessa meni. Tein sukat tarkoituksella kireällä käsialalla ja 2,25mm puikoilla koska sukkien pitäjän jalatkin ovat niin kovin kapeat. Toivottavati tulevat ahkeraan käyttöön.

Lanka oli miellyttävää neulottavaa ja jos tätä joskus osuu kohdalle, ostan mielelläni. Mieluummin kyllä jotain enemmän semisolidia tai yksiväristä.

Malli: Wise Hilda's basic ribbed socks
Puikot: 2,5mm
Lanka: Schachenmayr nomotta Regia color 4-fädig
Menekki: 70g

Kun aikaa jäi, neuloin vielä kummitytön siskollekin sukat helppoa 3o-1n ribbiä pätkärääkätystä langasta. Yleensä en näistä kirjavista niin kovin innostunut ole, mutta tässä langassa nuo värit ovat jotenkin harmoniset, tykkään kovasti. Lankaa on jäljellä vielä ja saan siitä itselleni jotkut perussukat.

Tässä kummitytön ja hänen siskonsa paketit, molemmilla on paketissa sukat ja suklaata, kummitytölle on lisäksi rahaa. En ole mikään pakettiguru, mutta nämä ovat omasta mielestä kivan näköiset. Yksinkertainen paperi sopii hyvin noihin näyttävämpiin pakettikortteihin ja kiiltävään lahjanaruun.

Joulukuusi meillä oli edellisvuosien tapaan aitoa plastiikkia. Sellainen katastrofi kävi, että joulukuusenkynttilöitä emme löytäneet. Viime vuonna vietimme joulua auringon lämmössä eli edellisen kerran valot ovat olleet käytössä kaksi vuotta sitten. Ei mitään mielikuvaa, oliko valot heitetty täysin palvelleina pois vai onko ne vaan laitettu johonkin varmaan talteen. Tilanne ratkaistiin laittamalla kuuseen valokaapeli. Pitää yrittää etsiä kynttilät ensi jouluksi tai ostaa uudet jos niitä vanhoja ei ole.

Tänä vuonna lahjatkin sai laittaa kuusen alle ilman, että siitä syntyi suurempaa hulinaa. Meillä aletaan jo olla isoja.

Ja meillä on nyt se vaihe, että kuvia ei saa ottaa. Jonkun ajan päästä niitä sitten otetaankin urakalla.

Tyttö viettikin joulua nyt Australiassa vaihtarina. Jouluaatto oli siellä melkein normaalipäivä, joulupäivän aamuna avattiin lahjat. Joulupäivän ilta olikin yleinen ryyppyjuhla ainakin Tytön pikkukaupungissa. Paljon halauksia maapallon toiselle reunalle!

Joulupuu-keräys

Vaikka monilla menee taloudellisesti hyvin, etenkin lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. On paljon lapsia, joilla menee huonosti. Monet heistä jäävät ilman ulkopuolista apua kokonaan ilman joululahjoja. Joulu on lasten juhla, anna lahja lapselle. Haastan mahdollisimman monen osallistumaan Joulupuu-keräykseen.

Täältä voit tarkistaa, onko paikkakunnallasi keräystä ja jos on niin milloin. Täällä annetaan lahjavinkkejä.

Lankavaraston arvauskisan palkinto

Arvuuttelin lankavarastoni määrää lokakuun alkupuolella ja 12. lokakuuta julistin voittajaksi Hanhanin, joka teki lähimmän arvauksen. Aloin jo huolestua, kun voittajasta ei kuulunut mitään, mutta lopulta viikon kuluttua Hanhan ilmoittautui.

Kävin saman tien Virkkukoukkusen puodissa ostamassa jotain kivaa, halusin vielä laittaa itse tehtyä mukaan. Kysyin mitä Hanhan mieluiten ottaisi ja vähän inhokkivärejä. Päädyin tekemään Lina-pipon.

Malli: Lina
Puikot: 3,75mm
Lanka: Schoeller+Stahl Limbo superwash
Menekki: 52g

Neuloin tämänkin nyt ilman palmikkopuikkoa. Tiukka käsialani ja seitsemän silmukan palmikko ei ehkä ollut paras mahdollinen yhdistelmä, mutta kun olin päättänyt tehdä ilman apupuikkoa niin prkle minähän tein sen. Palmikkopuikon kanssa olisi varmaan tullut paljon nopeammin tehdyksi.

Ja alla Hanhanille lähettämäni paketti.


Sukkapuikkopussi tekstillä "Miul on kaikki langat käsissä", patalappu tekstillä "Selviin vaik mist sopast!", Fazerin mustikkasuklaata ja Lina-pipo. Tässä ihan minua on tuo vihreä väri ja optimistiset tekstit. Hanhankin tykkäsi.

Torstaina menin taas töihin kahdeksan viikon tauon jälkeen. Kyllä on kiva taas, kun on päivisinkin kontakteja eläviin ihmisiin eikä tarvitse vaan issekseen olla. Nyt käsityötahti taas rauhoittuu, bloggaaminen ja muiden blogien kommentointi vähenee huomattavasti.

Lokakuun olin mukana Langattomassa lokakuussa ja onnistuin olemaan koko kuukauden ostamatta lankaa. Lopuksi vielä lokakuun tilastot:

• Töitä valmistui: 1220 g
• Myin lankaa: 1300g
• Lahjoitin lankaa: 100 g
• Lankavaraston muutos: -2620 g

Vuoden alusta:

• Lankaa ostettu: 2550 g
• Lankaa saatu: 840 g
• Töitä valmistunut: 11659 g
• Lankaa lahjoitettu: 950 g
• Lankaa myyty: 1400g
• Lankavaraston muutos: -10619 g

Ei muuta kuin loppuvuosi samalla tyylillä. Saas nähdä saanko tänään kuvattua eilen valmistuneet sormikkaat, ne on aika ihkut. Jos saan kuvattua, tulen vielä uudestaan hihkumaan tänne.

Sukkia ja kirpparitouhuja

Huomasin Ravelryssa pyöriessäni, että nämä Miniliekkisukat olivat jääneet esittelemättä täällä blogissani. Joten nyt siis kuvat ja muut tiedot.

Kuvio Novitan Neulomosta lukijoiden extramalleista, perinteinen sukka ranskalaisella kantapäällä
Puikot: 2,75mm
Lanka: Novita Nalle, Sandnes Sisu, joku ikivanha sukkalanka
Menekki: 40g
Koko: 24

Neuloin aiemmin samanlaiset myös koossa 34, sukat menivät tuttavan lapsenlapsille samaan perheeseen. Nyt on sisaruksilla samanlaiset sukat.

Pojallekin piti neuloa sukat. Sen kengännumero on kasvanut nyt viimeisen vuoden aikana kolmeseiskasta neljäänkymmeneen.

Malli: Wise Hilda's basic ribbed socks, Ravelryssa ladattava tiedosto eri koon ohjeilla

Puikot: 2,5mm
Lanka: Schachenmayr Regia Hand-dye effect
Menekki: 60g
Koko: 40

Tässä on edelliset sukat kokoa 37 ja nämä uudet. Vanhatkin on osoittaneet venymiskykyä, kun niitä on vedetty kokoa suurempaan jalkaan. Kantapää oli pitkällä jalkaterän alla ja näytti vähän surkealta ja neuloin uudet sukat. Pojan mielestä edellisetkin olisi olleet ihan hyvät. Vanhat joutuikin koville Moonwalkia harjoitellessa.

Nyt Pojalla onkin aikaa lepäillä ja tehdä kaikenlaisia juttuja, käsi murtui torstaina jalkapallon piirijoukkueleirillä Kuusankoskella. Poika oli keskittänyt ja takaa päin tuli vastustaja ja tönäisi nurin. Poika kaatui käden päälle ja kyynärluu murtui ranteesta.

Kesälläkin hirvittää, kun joissain joukkueissa näyttää olevan ihan normaalia ja hyväksyttävää takaa päin nurin tönäisy. Kun joku on suunnilleen paikallaan ja toinen tulee vauhdilla ja tönäisee nurin, on siinä iso riski tuollaiseen tapaturmaan. Valmentajien pitäisi puuttua omien pelaajien takaa päin tönimiseen ja tuomareiden pitäisi ehdottomasti viheltää nuo.

Poika oli ollut jo jonkin aikaa kotona, kun se kysyi Mieheltä, onkohan ranne murtunut kun se on aika kipeä. Kipin kapin päivystykseen. Röntgenkuvia ei enää saanut, lääkärikään ei saanut selvää oliko käsi murtunut. Seuraavana aamuna sitten röntgeniin ja kipsaus. Tarkistuskuvaus on ensi perjantaina ja jos luutuminen on hyvin onnistunut, selvinnee kipsistä kolmessa viikossa.

Perjantaina Pojalla olikin vain neljä tuntia, joten sai jäädä kotiin kipsiä kovettamaan. Soitin opettajalle ja kerroin tilanteen. Opettaja sitten ihan tosissaan sanoi, että Pojan pitäisi opetella kirjoittamaan vasemmalla kädellä, kipsi kun on oikeassa kädessä ja ainakin perjantaina sormien käyttö oli vähän niin ja näin. Minä olin varmaan silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä, voiko ihminen ihan oikeasti ajatella noin. Opettelis ite kirjoittamaan vasemmalla. No tänään kirjoittaminen sujui jo aika hyvin oikeallakin.

Suurimmat vaikeudet on varmaan tuossa liikkumisen rajoittamisessa. Liikunta-annos on normaalisti paljon suurempi ja nyt sitä pitää rajoittaa aika paljon. Perjantaina oli jo kahdeksan tunnin kipsin pidon jälkeen melkoista seinille hyppimistä ilmassa.

Onneksi se oli käsi eikä jalka, onneksi selvittiin kipsillä kun oli siisti murtuma eikä tarvinnut leikkausta ja onneksi oli lajeista rakkaampaa eli jalkapalloa ajatellen talvikausi. Onnea oli mukana onnettomuudessakin.

Viime keskiviikkona vein tavaraa kirpparille, varasin paikan kahdeksi viikoksi. Käytiin Miehen kanssa sunnuntaina katsomassa ja kauppa oli käynyt yllättävän hyvin. Siispä kaivettiin kaikkea mahdollista varastoista, minä hinnoittelin ja täydensin tänään. Takkahuone on ollut minun tukipisteeni, hinnoittelen ja lajittelen siellä. Tässä näkyy pehmoja lattialla, leluja sohvalla ja vaatteita sohvan selkänojan päällä. Nämä vielä lähtee kirpparille jos sinne vielä mahtuu.

Vein sinne kaksi pussillista lankaakin, Pirta Haituvaa ja Pirta Flamingoa. Ja ne oli menneet kaupaksi! Pääsin eroon kilosta lankaa.

Kuvassa näkyy myös aloittamani Vaakapeitto-projekti. Vaaka ry ottaa peittoja vastaan ensi vuoden loppuun asti. Minun peittooni tulee 5*7 eli 35 palaa. Tarkoituksena on päästä eroon sellaisista sekalaisista keristä ja jämälangoista, mistä ei ole oikeastaan mitään hinkua tai ideaa toteuttaa jotakin. Jos pääsisi siihen, että lankavarasto on kokonaan tietoisesti hankittu ja täynnä sellaisia lankoja, mistä haluaa tehdä jotain.

Hanhan veikkasi parhaiten

Puntaroinnin perusteella lankaa oli mittaushetkellä varastossa 28,173 kg ja hanhanin veikkaus oli 28,2kg. Arvaus heitti ainoastaan 27 grammalla mittaamastani.

Ilmoitatko hanhan jotain yhteystietoja sähköpostiini tai blogin kommentteihin.

Sininen salonki

Kesälomalla laitoimme Miehen kanssa Pojan huoneen tapetit uusiksi. Huoneen loppusilaus valmistui eilen... siitä enemmän tämän jutun lopussa.


Poika ei enää halunnut huoneeseensa valkoista liukuovikomeroa, vaan vaatteista karsittiin kovalla kädellä pieneksi jääneet ja nyt kaikki vaatteet ovat tässä Miehen mummon kotoa saadussa vanhassa keittiökaapissa. Jos tarvitsee, sängyn alle saa laatikoita ja yritin ehdottaa myös syvyyssuuntaista lyhyttä naulakkoa, mihin saisi parhaat hupparit nätisti riippumaan. Tämä ehdotus ei mennyt läpi ainakaan vielä.

Kaapin päällä on myös palkintohylly. Tähän on kelpuutettu pokaalit ja muut erikoisemmat, yleisurheilusta on aika paljon mitskujakin, ne on jossain kaapin kätkössä.

Nyt Poika kyllä kasvaakin ihan hullulla vauhdilla, uudet vapaa-ajan kengät on kokoa 40, edellisiä kenkiä olemme ostaneet koossa 38. Se on nyt ihan siinä ja siinä, olenko vielä Poikaa pidempi. Pitää nyt paljon taputella Poikaa päälaelle ja sanoa Pikkumieheksi, osat vaihtuu ihan pian.

Tässä työpöytä ja huoneen somisteena olevat oma pieneksi jäänyt jalkapallon pelipaita ja Miehen jääkiekon MM-kisoista muistoksi ostama maajoukkuepaita nimipainatuksella. Pöydällä on koristeena Lego Technic -nosturiauto ja Lego Formula-auto, Kuubasta ostettu turistikitara, vanha maalivahtipankki ja käyttötavarana jesari.

Ja pöytä/huone on oikeasti näin siistejä. Tässä kohtaa lapset eivät ole tulleet äitiinsä ja isäänsä, vaan siisteysgeenit on tainneet periytyä resessiivisinä jostain edellisiltä sukupolvilta.

Ja tässä idoli. Tämä paita ostettiin yhtenä vuonna kimpassa synttärilahjaksi, on aito Galgary Flamesin fanipaita, painatus teetettiin paikallisessa yrityksessä. Tätä ovat monet (miehet) ihastelleet. Ja nyt jos katsot tuota edellisen kuvan keltaista jalkapallon pelipaitaa, ei ole vaikea arvata miksi siihen on valittu pelinumeroksi 34.

Poika tykkää tiikereistä eli tikruista. On pyyhkeitä, pussilakanoita, pehmoleluja ja tämä matto.

Kesälomalla oli niin hyviä ilmoja, ettei oikein huvittanut olla sisällä. Siten aloittamani tsiljuunan plan tilkkupeittokaan ei edistynyt. Halusin saada jotain valmistakin aikaan, kaivoin esille joskus leikkaamani farkkupalat ja päätin tehdä Pojalle sinisen peiton.

Palathan sinänsä oli aika nopea ommella yhteen, se hoitui yhden vähän sateisen viikonlopun aikana. Ompelu meni aika hyvin, pari lyhyttä saumaa jouduin purkamaan, kun ruutujen kohdistus ei ollut ihan paikallaan.

Taustaksi ostin yksinkertaista sinistä lakanakangasta ja täytteeksi laitoin vähän painavampaa 80g vanua. Minulla ei vielä ollut yläsyöttäjää, joten päätin kiinnittää kerrokset puuvillalangasta solmimalla.



Sitten hommaan tulikin tauko näiden sairastelujuttujen ja ylä syöttäjän puutteen vuoksi. Yläsyöttäjän sain kun kävimme sairaalasta pääsyn jälkeen neurologian polilla aivofilmiä ottamassa ja Mies suostui käymään ompelukoneliikkeessä. Yleensä se on aika penseä näille minun ehdotuksille erikoisliikkeissä vierailuista, mutta nyt se yllättävän auliisti suostui tekemään minulle mieliksi.

Sunnuntaina sitten leikasin reunakaitaleet ja ompelin ne yläsyöttäjän kanssa kiinni peittoon. Tässä huomasin, että olisi hyvä kehitellä joku koroke ompelukoneen ympärille, niin ompelu onnistuisi varmaan helpommin. Reunuksen kiinnittäminen nurjalle puolelle valmistui eilen, reilut seitsemän metriä käsin ompelua. Tuokin olisi varmaan kannattanut kiinnittää nuppineuloilla reuna kerrallaan, nyt reunukset aavistuksen verran kiertää kun vaan pistin ommellen ilman kiinnitystä.

Opin jo monta hommaa tässä ensimmäisessä ja yksinkertaisessa hommassa, seuraava menee jo paljon sujuvammin.

Ja tässä peitto sitten oikealla paikallaan, sain sen sänkyyn eilen sillä aikaa kun Poika oli maalivahtiharjoituksissa. Se ei sanonut mitään, eli ilmeisesti oli varsin mielissään. Jos ei olisi tykännyt, olisi meillä eilen kuulunut ärinää, murinaa, puhinaa ja mouruamista.

Tämä peitto oli se sinisen salongin loppusilaus, olen tähän aika tyytyväinen.