Ei menny niinku Strömsössä

Minulla on ollut viime aikoina aika hyvä menestys neuleiden kanssa. Mutta joskus homma ei vaan toimi.

Malli: Baby Cables and big ones too
Puikot: 3,75mm
Lanka: Schoeller+Stahl Limbo Superwash
Menekki: 503 g

Homma alkoi mennä pieleen jo alkumetreillä, vaikken sitä vielä silloin ymmärtänytkään. Mallitilkku oli neulottu tasona eli vuoroin oikeita ja nurjia kerroksia. Paita neulotaan pääosin sileänä pyöröneuleena eli kaikki kerrokset oikeaa. Ongelma tässä on se, että neulon oikeat silmukat löysemmin kuin nurjat. Ei sekään haittaa, mutta kun en ottanut sitä huomioon mitenkään.

Mittani olivat kahden koon välissä ja valitsin ihan oikeaoppisesti pienemmän koon, mutta tuo löysempi pyörösileä teki sen, että tästä tuli liian reilu. Neuloessa tuo oli vielä vähän naftin oloinen, mutta neuleen kastelu sitten todella rentoutti silmukat, ne suorastaan lörtsähtivät.

Jos ohjeessa oli sanottu jotain tuosta aloituksesta, olen tehnyt toisin kuin ohjeessa sanottiin. Kaulus nimittäin levähti oikein todella. Olisi pitänyt luoda silmukat yhtä tai kahta kokoa pienemmille puikoille. Jostain ylhäältä alas oikealla neulotusta muistan tuon, harmi ettei neuloessa tullut mieleen. Vaikka sovittelin paitaa, en ymmärtänyt miten laaja tuo kaula-aukko on tai sitten sekin laajeni kastelussa. Vähän kun yrittäisi, yltäisi paita minun hartoideni ympäri ja ne eivät ole mallia kaljapullo, ennemmin mallin nimi on ladon ovi.

Vielä yksi harmitus tuosta paidasta tuli. Tuo lanka nuhjaantui uskomattoman paljon ja sitä ei saa siistiksi partakoneen terälläkään. En saanut tuota nuhjaantumista kuvattua. Kaikesta tästä on lopputulema se, että käytössä on pihapaita. Minulla oli noita pihapaitoja riittävästi jo ennen tätä, taidan laittaa paidan uudelleen langaksi ja neuloa/virkata sen vaikka torkkupeitoksi.

Harmittaa, malli on todella kiva ja nopea neulottava. Tällä kertaa ei vaan tuo mallin ja langan liitto oikein onnistunut. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Tämä Tytön tekemä sammakko on hakenut paikkaa pihalla muutaman vuoden ajan, nyt joku meidän perheestä oli tyrkännyt Sakun alapihan kivien päälle. Nyt se on paikallaan tuottamassa hyvää mieltä aurinkoisella hymyllään.

Huhtikuu:

• Töitä valmistui: 926 g
• Lahjoitin lankaa 1399 g
• Lankavaraston muutos: - 2325 g

Vuoden alusta:

• Töitä valmistunut:  2381 g
• Lankaa lahjoitettu: 1399 g
• Lankaa ostettu: 4170 g
• Lankaa saatu: 100 g
• Lankavaraston muutos +490 g

Kevään puutarhakuulumiset

Viime aikoina ei ole valmistunut mitään bloggauskelpoista käsityötä, tässä blogihiljaisuuden katkaisemiseksi joitain puutarhakuvia.

Toinen päärynäpuista näyttää aika säälittävältä, onkohan joku tauti iskenyt? Vain muutamia hassuja lehtiä ja suurin osa silmuista näyttää ihan kuivahtaneilta. Puu on tuettu, myyränperkeleet söivät muutama vuosi sitten juuret. Kertaalleen jo tuki otettiin pois, mutta piti lisätä takaisin puun alkaessa taas kallistua. Nyt ei ole myyrien kasoja vielä tänä vuonna näkynyt, jokohan tuen saisi pois. Istutin puun juurelle viime vuonna taponlehteä, tuoksukurjenpolvea, kevätkaihonkukkaa ja punakukkaista rentoakankaalia ja nämä onkin jo levinneet puun alustalle mukavasti.

Toinen päärynäpuu kukkii upeasti, vahinko että tuo toinen on noin säälittävä. Ei taida tänä vuonna tulla päärynöitä, tuskin tässä lähistöllä muita päärynäpuita on.

Tässä reilu viikko sitten istutettu Zilga-viiniköynnös. Kuinkahan monta vuotta pitää odottaa ennen kuin saamme syödäksemme omia rypäleitä?

Tässä toinen. Nämä kasvavat niin kovalla vauhdilla, että pitäisi kai nopeasti etsiä ohjeita viinin leikkaamiseen ja pitää alkaa ohjata kasvua kohti puolen metrin verran taustalla olevaa muuria.

Tässä sulkahernepuu, se kukkii nyt keltaisenaan. Jotenkin kukinta toistuu ihan vaisuna kuvassa.

Tässä on kieloa. Luonnon kasveja ei ehkä välttämättä kannata ottaa puutarhaan, ovat puutarhamaassa niin kovin elinvoimaisia. Nämä kielot (muutama) on siirretty pari vuotta sitten toisesta kukkapenkistä. Olisi silloin jo pitänyt kompostoida nuo, mutta kun olivat miehen mummon pihalta tuotuja. Nyt kukinnan jälkeen kielot lähtevät kasvien taivaaseen, toivottavasti näistä ei tule pitkäikäistä riesaa.

Köynnöshortensia on istutettu muutama vuosi sitten, on juronut aika kauan ennen kuin nyt on lähtenyt kiipeämään männynrunkoa pitkin. Kiipeäviä varsia on neljä ja tuo korkein on jo ehtinyt suunnilleen metrin korkeuteen. Hop hop, ylöspäin. Ja paljon kukkia kiitos.

Ja seuraavalla kerralla taas käsityökuvia.

Hyvin pyyhkii meilläkin

Minäkin innostuin kokeilemaan tiskirätin neulomista. Sopivaa lankaakin oli varastossa, toukokuussa olin purkanut yhden SOUFOn (Super Old UnFinished Object) jostain kaukaa viime vuosituhannelta. Lanka on pellavaa tai pellavasekoitetta ja pitäisi olla mitä mainiointa tähän tarkoitukseen.

KYH9: Aloitettu 9.6, valmis 1.7.
Malli: Chinese Waves Dishcloth
Puikot: 4mm
Lanka: Purettu pellava/pellavasekoite (Anemone?)
Menekki: 50g

Loin rättiin vähän enemmän silmukoita kuin ohjeessa oli, minusta ohjeen silmukkamäärä kuulosti niin kovin vähäiseltä. Olen tyytyväinen kokoon.

Liina on jo koepyyhittykin ja vertailu Chifonetiin päätyi neulotun hyväksi kuusi-nolla. Kaikenlainen keittiötasoon ja keraamiseen lieteen tarttunut epämääräinen lähti pois paljon helpommin kuin kaupan liinalla. Taidan neuloa tämän kaiken langan tiskiräteiksi.

Loppuun muutama puutarhakuva.
Tämän hetken punaisuutta pihan perän kukkapenkistä. Unikko, punapäivänkakkara ja etualalla vähän vähemmän punaisena pikkusydän.

Meille tulee tänäkin vuonna paljon päärynöitä, toivottavasti lämmintä riittää niin että ehtivät hyvin kypsymään.

Ja nyt pihalle lämmöstä nauttimaan, sääennusteiden mukaan viikonloppuna onkin sitten jo paljon viileämpää.

Puutarhakuvia

Olen ihan rakastunut tähän uusvanhaan kameraani. Vaikkei se olekaan kovin kummoinen, on se niin paljon parempi kuin videokamera. Nyt minäkin saan otettua omiina tarkoituksiin riittävän hyviä kuvia.

Tässä viiruhelpi, ja yhden kukkapenkin pääty, missä näkyy kevätpikkusydäntä. Ahomansikka tykkää meidän pihasta, tuohon viiruhelpin viereenkin se on ilmestynyt ihan itsekseen.

Tätä rojektia olen tehnyt pihalla viimeisimmäksi. Meidän ja alemman naapurin rajalla on vapaasti kasvava aidanne mustamarja-aroniaa. Aroniat on nyt kasvanut sen verran suureksi, että juurella ei oikein nurmi kasva, sammal kyllä kasvaisi. Kaivoin säälittävän nurmen pois, lisäsin vähän multaa ja siirsin jalopähkämön paremmista kukkapenkeistä tänne. On nätti ja kestävä, mutta vähän turhan hanakka leviämään muiden perennojen päälle. Tässä saa kasvaa ja levitä ihan vapaasti.

Marja-aronian juurella rinnettä ylöspäin riittää vielä työmaata, tänne taidan siirtää jättipoimulehteä.

Tällä kameralla saa jo ihan tavistasolle riittäviä lähikuviakin. Juhannusruusussa oli joku vihreäselkäinen koppakuoriainen tai mikä lie. Kunpa saisin tähän mukaan juhannusruusun tuoksun. Vaikka tuo leviääkin melkein kuin rikkaruoho, pidän sitä tuoksun takia.

Siperiankurjenmiekka. Ihana.

Tämä oli tällainen pikapostaus, ajattelin polkata eilen valmiiksi saamastani piposta, mutta enhän ollut vielä edes ottanut kuvia. Korvikkeena puutarhakuvia.

En viitsi nyt lähteä kuvaamaankaan, odottelemme Tytön kanssa kun mies veivaa kannettavaa ja yrittää saada Skypen pelittämään kunnolla, siinä on jotain ongelmaa mikrofoniliitännässä. Olemme menossa Ukin luo näyttämään Tyttöä vielä ennen kuin lennähtää maailmalle.

Puutarhapalsta

Varoitus: Tämä postaus ei sisällä käsitöitä.

Sää on sen verran viileä ja sateitakin luvattiin, emme lähteneet mökille. Ei meillä omaa kesämökkiä ole, mutta appiukon mökkiä käytämme melkein kuin omaamme. Mökki on sellainen perinteinen lautarakenteinen, Saimaalla ja aika isojen selkien vieressä. Jos tuulee lounaasta-lännestä, rantaan tuulee aina. Se on maailman ihanin paikka lämpiminä kesäpäivinä, mutta sateella tai muuten viileämmällä kelillä kotona on mukavampaa.

Eilen meillä oli pilvistä, mutta sade alkoi vasta myöhemmin illalla ja vietinkin pihalla muutamia tunteja. Rapsuttelun jälkeen kävin kokeilemassa uusvanhaa kameraani, tässä muutamia otoksia.

Meillä on rinnetalo ja kadun puolella korkeuserot on hoideltu muurin avulla. Muurin ja kadun väliin jää parin metrin levyinen kaistale, mihin kaupunki kadun päällystämisen ja reunusten rakentamisen jälkeen istutti nurmikon siemeniä. Minä istutin perennoja ja lamohietakirsikkaa ja muutaman kesän ajan nypin pois noita nurmiheinien alkuja.

Tässä muuri vielä kun meille päin tullaan katua pitkin.

Muurin yläreunassa on istutusallas, siinä on muutamaa eri lajia päivänliljoja, siperiankurjenmiekkaa, kuunlilja, jalopähkämöä, tuoksukurjenpolvea, pioni ja riippahanhikkia.

Kurjenpolvi on päättänyt kasvaa myös muurin saumoissa, nämä pikkutaimet pääsevät tästä päärynäpuun alle vaikka hauskoja tuossa ovatkin. Muuri on alkanut myös sammaloitua kauniisti.

Tässä alapihan pääkukkapenkki. Myyrät olivat tehneet kukkapenkkiin ison tyhjän aukon, mutta onneksi omasta pihasta löytyy täytettä. Aukkoa paikkaamaan otin kirjavalehtistä kuunliljaa toisaalta.

Tässä talon pohjoispääty, portaat ja maanpeitekasveja. Etualalla on japaninmarjakuusi ja vähän näkyy myös kuutamohortensiaa, kevätkaihonkukkaa, taponlehteä, kirjavalehtistä pikkutalviota (ei kuki), kirjokuunliljaa, jalopähkämöä ja jättipoimulehteä.

Tämä pallokuusi on kaunotar, korkeutta sillä on reilu metri ja leveyttä taitaa olla leveimpään suuntaan lähes pari metriä.

Raparperi on ollut jo monta vuotta, mutta tänä vuonna se on suorastaan villiintynyt kasvamaan. Taidanpa huomenna pyöräyttää jotain raparperipiirakkaa.

Taponlehti on yksi suosikkikasveistani. Jostain syystä se viihtyy pihallamme ja pikkutaimia pulpahtaa maan pinnalle siellä täällä. Tämä yksilö on kuvattu päärynäpuun alla, minne sen siirsin erään hortensian juurelta.

Pelargonille on käynyt joku onnettomuus. En tiedä katkaisiko sen viime viikon voimakkaat tuulet vai oliko joku kaksijalkainen tämän takana. Pitää kai käydä hakemassa korvaava yksilö.

Etupihan varjoisaan kulmaukseen istutan joka vuosi verenpisaran. Tänä vuonna tämän värinen. Maitotonkka on saatu appiukon pitkäaikaisen naisystävän perintönä.

Edellisessä postauksessa julistettuun arvontaan ehtii osallistua vielä, jatkoin vastausaikaa keskiviikkoon. Todennäköisesti pääsemme shoppaamaan vasta torstaina.

Lina valmis

Kun näin Johannan Joko knits -blogin Lina-pipon, tiesin heti neulovani sen itselleni. Pipo on minun mieleeni, sopivan selkeä mutta siinä on kuitenkin joku jippo. Sain omani valmiiksi viime sunnuntaina. Alla pipo vielä lepää vähän vaatimattoman näköisenä grillauspöydällä.

Malli: Lina

Puikot: 4mm metallipyörö ja 4mm metallisukkikset

Lanka: Sandnes Smart

Menekki 72 g

Kesästä huolimatta olen istuskellut lyhyitä aikoja se päässä ja käynyt ihailemassa välillä peilistä. Pipo vaan on niin kaunis ja mukava päässä. Tästä tulee kaikkien aikojen suosikkipipo ja lähimmät ovat vaarassa saada tällaisen joulu/synttärilahjaksi.

Täsä se on minun päässäni. Kun pipo on päässä, palmikot aukeavat kauniisti. Oli muuten jännä huiskia kameralla kuvia omasta päästä, osa kuvista näytti metsään. Kirjaimellisesti.

Pipo on melko helppo neuloa, palmikot ovat yhdentoista kerroksen välein. Itse tykkään syvistä pipoista, mutta jos neulon tätä muille, vähennän kerrokset palmikoiden välillä yhdeksään. Yritin ensin tehdä palmikoita ohjeen mukaisesti ilman palmikkopuikkoa, mutta joidenkin minuuttien avuttoman räpellyksen jälkeen otin palmikkopuikon käyttöön.

Viime vuonna ja tämän kesän alkupuolella minua vaivasi pihaväsymys; ei oikein huvittanut. Nyt olenkin sitten monena päivänä huiskinut pihalla useamman tunnin kerrallaan. Olen tehnyt muutamia pieniä istutusten laajennuksia, kasvien vaihtoa paikasta toiseen ja kitkemistä. Kitkeminen on jotenkin niin mukavaa, siinä näkee heti työn jäljet.

Laitankin tähän myös vähän näkymiä puutarhasta, kun siellä on tullut viime aikoina riuhdottua.
Yläpuolella on parvekkeen itäseinustan parvekelaatikot, nyt ne taitavat olla parhaassa paraatikunnossa.

Tässä alakerran terassi takkahuoneen edestä. Laajensimme kiveystä pari metriä pihalle päin. Uusi osa on vielä ihan vaalea, mutta tummunee muun betonikiveyksen väriseksi parissa vuodessa. Vanha betonikiveys erottuu terassin vasemmassa reunassa ja uuden kiveyksen takana selvästi tummempana.

Tässä muumitalomme, minkä mies rakensi talonrakennuksesta yli jääneestä puutavarasta. Joitain metriä lautoja piti ostaa, kattohuopa ja sininen maali. Muumitalon liukumäki poistettiin viime kesänä, meidän lapset kun alkaa jo olla liukuiän ohi ja vanerikin oli huonossa kunnossa. Muistona liukumäestä on kuitenkin vielä nuo pienet ovet toisessa kerroksessa.


Tässä näkymä Muumitalon ovelta etelään päin. Taustalla pilkottaa Vuoksi.

Tässä eteläseinustan istutuksia; sammalleimua, maksaruohoja ja mehitähteä.

Nyt lähden kuntorasteille. Nuorena tyttönä suunnistin kilpaa ja olen nyt muutaman viime vuoden aikana käynyt kuntorasteilla aina kun olen vain päässyt. Vielä pitäisi saada lisää juoksukilometrejä alle, sitten suunnistuksesta nauttisi enemmän.

Lisää kirjallisuutta

Sain taas kameran takaisin, lisäsin aikaisempaan postaukseen puuttumaan jääneet kuvat.

Nyt minullakin on the Kirja, Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Tätä selailin hartaasti ja ihailin miten yksinkertaisista neliöistäkin saa eri tavalla yhdistelemällä vaikka minkälaista kuviota. Liityinkin jo aiemmin mukaan Haavisto-KALiin.

Aloitin lapaset numero 68, mutta peukalon kanssa tuli pieniä vaikeuksia kuten myös kuvioneuleen silmukkamäärän kanssa ja jätin homman lepäämään vähäksi aikaa. Sen opin, että lapasten ja mallikuvioiden silmukkamääriä pitää verrata keskenään. Nyt tekelettä pitäisi purkaa joustimen loppuun, purkaminen on jotenkin niin vastenmielistä ja on odottanut sopivaa mielentilaa. Tulostin itselleni blogista muiden vinkit peukaloiden tekemiseen, toivottavasti seuraavassa versiossa peukalo irtoaa vähän paremmin, lapaseen tarvittavat silmukkamäärät jo laskinkin uusiksi.

Tilasin myös Punokset puikoille myös Juju-kerhosta, nyt minulla on ostettuna kaksi normaalihintaista kirjaa ja voin erota kerhosta.


Tästä tulen todennäköisesti neulomaan ainakin nuo kannen sukat, ja kassi oli myös kiva. Tekniikkajutskat oli kivoja ja ehkä joskus myöhemmin tästä löytyy jotain toteutettavaa, jotenkin minulla tuntuu olevan hidas sytytys uusien mallien neulotuttavuuden kanssa.


Reilu viikko sitten olin työmatkalla Helsingissä, työasioiden jälkeen jäi vajaa pari tuntia aikaa ennen junan lähtöä ja menin suosikkikauppaani Hobboksiin. Siellä meinaa seota, ihania kirjoja on vaikka kuinka paljon ja niitä voi selata kaikessa rauhassa. Tällä kertaa katselin virkkauskirjoja sillä silmällä. Arvoin pitkään tämän ja yhden toisen samankaltaisen kirjan välillä, mutta tässä oli noiden yksittäisten kirjainten ohjeet ja se ratkaisi ottelun tämän kirjan hyväksi. Ilmeisesti kirja on vasta ilmestynyt, oman ostokseni jälkeen törmäsin tähän monessa blogissa. Tätä on ihana katsella ja suunnitella mitä kokeilisi.

Tänään rohkaisin mieleni ja sovitin Petroolivaaraa. Hihat on riittävän pitkät, puoleen väliin kämmenselkää. Jes! Se on mielettömän lämmin, varmaan sopiva tyyniin mutta viileisiin kesäiltoihin ja tulipalopakkasille. Normaaliksi työ/kotiasuksi siitä ei ole tai sitten sivuefektinä on naaman punainen väri ja hikoilu. Haastavinta Petroolivaaran viimeistelyssä on ehtiä nappikauppaan, mikä menee kiinni jo klo 17. Kunhan napit on ostettu, voin virkata hupun reunan ja kaula-aukon.

Tähän loppuun muutama kukkakuva, kävin perjantaina Tytön kanssa ostamassa kukat parvekelaatikoihin ja amppeleihin. Tyttö sai valita etupihan amppelikukat ja valitsi oranssin lantanan, mikä viihtyy paahteessa. Lantanat matkustivat takapenkillä puutarhalta kotiin ja autoon tuli ihana appelsiinin tuoksu. Istutin ne vähän puutarhan amppelia isompaan, eivät niin helposti kuivahda jos olemme loman aikana retkeilemässä.


Orvokitkin pääsivät puutarhan amppelista isompaan astiaan. Ne vaan on niin suloisia.

Elämä voittaa

Perjantaina minulla oli vapaapäivä ja ehdin onneksi puuhastella pihalla ennen kuin tauti iski. Ykskaks yllättäen kesken pyykkitouhujen alkoi huimaamaan ja olo tuntui heikolta, mittasin kuumeen ja sitä olikin yli 38. Samalla alkoi myös vatsakipu, mikä rajoitti kävelyn satavuotiaan mummon köpöttelyksi. Kuume kipusi särkylääkkeistä huolimatta yli 39 ja olo ei todellakaan ollut hyvä.

Nyt olen viikonlopun maannut vuoron perään sisällä ja ulkona, palellut ja hikoillut, Onneksi nyt alkaa jo tuntua siltä, että ehkä tästä joskus voi vielä parantua. Kyllä harmittaa, ihania pihanrapsutusilmoja meni hukkaan minun osaltani eikä neulomaankaan ole pystynyt.

Kurkin ikkunasta, joko kevätvuohenjuuret kukkivat ja kukkivathan ne. En muista, että ne olisivat meillä koskaan näin aikaisin kukkineet. Ensi viikolla sitten tilanne normalisoituu kun säät viilenevät.

Laitan tähän samalla ylös itselleni, että lopetin Suuren Käsityölehden ja Modan tilaukset. En ole ommellut juurikaan muutamaan vuoteen, joten en tarvitse ompelukaavoja muuten kuin jos Tytölle pitää ommella jotain. Joka tapauksessa voin selailla lehdet kaupassa ja jos ostaa irtonumeroita jos siltä tuntuu. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että viime aikoina noissa ei ole kovin paljon sanomaa minulle ollut. Suuri Käsityölehti taitaa loppua kesällä ja Moda tämän vuoden lopulla.

Samalla lopetin myös Kotipuutarha-lehden ja Sportin tilaukset. Tuntuu, ettei talvella ole niin paljon intoa lukea puutarhalehtiä, tulee halvemmaksi ostaa irtonumeroita aktiivisena puutarhakautena. Joskus Sportissa on kivoja juttuja, mutta aika paljon myös pintaraapaisuja. Minä kaipaisin pidempiä ja syvemmälle meneviä juttuja eri lajeista tai yleisistä harjoitteluperiaatteista.

Harrastelehdistä vielä Novita jäi tulemaan, sekin enimmäkseen mukavan Neulomon vuoksi. Oma Pihakin tulee vielä, koska sen tilauksen lopettaminen ei käynytkään yhtä helposti kuin noilla muilla. Pitää yrittää muistaa soittaa mahdollisimman pian.