Yksi pieni elefantti marssii näin

Tytöllä meni uinnit surkeasti viikonloppuna ja oli vähän allapäin. Kun olimme netissä livenä katselleet uinnin väli- ja loppuaikoineen, ajattelin Tytön tarvitsevan jotain pientä piristystä. Niinpä neuloin tällaisen pinkin fantin, ja fantti oli odottamassa kun Tyttö myöhään illalla kotiutui kisamatkalta. Tää on kuulema ihan kiva. Tuon ikäisen suusta heitettynä kommentti kallistunee jo ylistyksen puolelle. Ainakin tämä pääsi yöpöydälle istumaan, joten taitaa olla mieleinen.

Ohje: Löytyy Ravelrysta

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 3,5mm bambu

Menekki: 60 g

Ulkoilutin fanttia vähän saadakseni kuvia päivän valossa. Tässä hän tutkii etuoven terassin pöytää ja varmistaa, että pöydän materiaali on sertifioitua trooppista kovapuuta.

Sain myös Lace Ribbon Scarfin valmiiksi viikonloppuna ja äsken otin sen pois pingotuksesta. Väri ei voisi olla mieleisempi, kiitokset Jolelle. Huivi on kaunis, kyllä toimiston naiset talvella on kateudesta vihreitä kun minä tyttö pistän töppöstä toisen eteen näin hieno huivi kaulassa. Kun saan vielä neulottua pipon ja lapaset samasta väristä, olenkin niin harkitusti samaan väriin pukeutunut etteivät lapset ja Mieskään tunnista.

Malli: Lace Ribbon Scarf

Lanka: TeeTee Alpakka

Puikot: 4mm bambu

Menekki: 110 g

Lankaa jäi vielä 40 grammaa, saan siitä kirjoneulelapaset tai hansikkaat.

Tässä vielä huivi kuvattuna riipputuolin päällä. Tämä on minun lempipaikkani kesällä. Jos on lämmintä, istuskelen tässä lukemassa, neulomassa tai täyttelemässä sudokuja. Taustalla näkyy myös Muumitalomme, mistä otimme liukumäen pois viime kesänä.

Kuvassa näkyy myös terassin kiveyksen laajennus, viikonloppuna saimme kuopan täytettyä kokonaan, täryttelimme hiekkoja, laitoimme asennushiekan ja asensimme kivet. Ja vielä lopuksi tärytys kertaalleen. Nyt on saumaus menossa, eilen Esterin takapuoli halkesi ja vettä tuli meillä taivaasta enemmän kuin tarpeeksi. Ei paljon hiekka kuivunut, pitää kohta mennä katsomaan olisiko tämän päivän paiste kuivattanut hiekkaa harjauskuntoon. Saumauksen jälkeen pitää enää ostaa ja asentaa reunakivet, sitten voimme jotenkin juhlistaa tämän kesän suurimman piharojektin valmistumista.

Postin tuomaa ja aloitettua

Olen nyt neulomassa ensimmäisiä lapasiani Haaviston kirjasta. Neuloessani lapasia, katsellessani muiden tekemien lapasten strategisia tietoja katsellessani kirjan malleja huomasin ihan välttämättä tarvitsevani välikoon 2.25 mm puikot.

Olisin halunnut Brittanyt Secret Woolista, mutta niitä ei nyt ollut saatavana tässä koossa. Lankakaupasta sitten löytyi KnitPicksin välikoon puikkoja ja pistin tilaukseen. Samalla tilasin myös 2.5 mm puikot, koska 2.5mm bambupuikoistani yksi puikko on ihan kuin spagettia ja minua jo valmiiksi ärsyttää sen letkupuikon osuessa kohdalle.

Saa nähdä saanko sormenpäät verille näiden kanssa, puikkojen päät ovat todella teräviä. Käsialani on kireää ja joudun tyrkkäämään sormella ihan kunnolla saadakseni silmukan luiskautettua pois puikolta. Ostanpa sitten myöhemmin Brittanyt jos nämä väritikut eivät toimi minulla.

Tämä sukkalanka oli ihan pakko tilata puikkojen kanssa. Siskontyttöni 6v rakastaa vaaleanpunaista, nyt voin neuloa hänelle ihanat pikkuprinsessan villasukat syksyksi. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, taistelin kiusausta vastaan enkä tilannut Noroa, en Colinettea, en Malabrigoa enkä mitään muutakaan ihanuutta. Mutta kunhan saan joskus tuhottua noita vanhoja lankoja ja jämiä, sitten tilailen nettilankakaupoista kaiken maailman ihania lankoja.

Tuumasta toimeen, tässä aloitettuna yksi työ vanhojen lankojen ja jämien tuhoamiseksi. Tästä tulee Inga's Häkelbeutel. Jotain erilaista piti saada välillä yksitoikkoisemman neulomisen ja tarkan nyhertämisen rinnalle. Tekisi mieli aloitella muutakin, mutta yritän saada ensin jotain valmiiksikin ennen seuraavan työn aloittamista.

Jalkapallohuumaa

Viime viikolla joku ilta piti saada nopeasti askarreltavaa jalkapallopelin ajaksi. Muistin Hurmaavat huivit -kirjassa olleen virkatun huivin, hain alakerrasta sekalaisia paksuhkoja mohairsekoitelankoja ja virkkuukoukun ja annoin mennä. Mallin nimi on "Pitkittäisiä väriraitoja". Koska lankani olivat paljon paksumpia kuin ohjeessa, heitin silmukkamäärän arviolta.

Hurmaavat huivit: Pitkittäisiä väriraitoja
Langat: Vanhoja mohairlankoja
Koukku: 5mm bambu
Mitat: 15cm*142cm
Menekki 124g

Jos oikein kuvittelee, tämä voisi olla jalkapallofanien käytössä oleva oman joukkueen kannatushuivi. Ei vaan taida olla millään joukkueella ihan näin montaa omaa väriä. Vaikka keltainen on aika räväkkä, ottavat viereissä olevat tummat sininen ja vihreä pahimman loisteen pois. Pojan joukkueen värit on kyllä keltainen ja musta, mutta jos heiluisin mustakeltaisen huivin kanssa kentän reunalla huutamassa, voisi se herättää hilpeyttä muiden vanhempien joukossa.

Olin jo melkein unohtanut miten nopeasti valmista syntyy paksulla koukulla virkaten. Näitä voi tehdä syksyn myyjäisiin/arpajaisiin ja samalla tuhota noiden lankojen varastoja.

Työn alla näkyy tämän kesän pikkuprojektimme, alakerran terassin laajentaminen. Kun mies oli kaivanut nurmikon ja mullan pois, tilattiin sorat yhdeltä maanrakennusliikkeeltä mikä teki töitä ja toimitti soraa tässä lähellä rakentavalle perheelle. Ei soraa kuulunut, ei muuta kuin tilaamaan seuraavalta toimittajalta. Mies naureskeli, että tuli ihan rakennusajat mieleen. Toimittajat lupaa tehdä tai toimittaa tavaraa ja lopulta mitään ei tapahdu.

Sorat saatiin kuitenkin lopulta ja Mies työnteli soraa viikon ajan viitisen kuormaa illassa. Nyt sitten pitäisi hommata tärytin, täryttää pohja, laittaa asennushiekka , latoa kivet ja saumata. Sitten voisi pitää vaikka lettukestit tai keksiä jotain muuta kivaa.

Plokit töissä ja vihreitä suunnitelmia

Saanko esitellä, tässä ahkerat sukkaplokit työn touhussa. Tässä kyllä vaan poseerataan alakerran terassilla, totinen työ tehtiin sisällä. En ollut aikaisemmin ymmärtänyt tätä plokkien käytttöä, mutta ensimmäisen kokeilun perusteella kannattaa kyllä. Neule avautuu ja sukat asettuvat kauniisti.

Favorite Socks: Waving Lace Socks
Lanka Red Heart Sport Socks
Puikot: 2,5 mm bambu
Langan menekki 68 g

Lanka oli mukavaa neulottavaa. Langassa oli vaalea ja harmaa säie, jolloin valmiista pinnasta tulee hieman kirjava ja elävän näköinen.

Tässä sukat vielä minun jaloissani parvekkeella. Kysäisin siskolta mitä itse tehtyä (=neulottua) haluaisi minulta synttärilahjaksi. Valinta oli sukat, ja niiden piti olla ohuet eikä mistään paksusta sukkalangasta neulotut. Korkkasin Favorite Socks -sukkakirjan ja aloitin tästä mallista, mikä olikin yllättävän helppo.

Siskollani on aavistuksen verran lyhyempi jalkaterä kuin minulla, mutta leveyttä jonkun verran enemmän. Toivottavasti nämä ovat riittävän leveät. Muuten pitää tehdä uudet, vähän reilumman kokoiset.

Suunnittelin seuraavia töitä. Ostin talvella lankakaupan lopetusmyynnistä kahdella eri kerralla vihreät Sandnessin Smartit ja Toppullit. Ne sattuivatkin olemaan ihan samaa väriä. Salaiselta ystävältäni sain nuo TeeTee:n alpakat huhtikuun paketissta, lähempi tarkastelu paljasti niidenkin olevan ihan samaa väriä.

Mitäs näistä sitten tulisi? Alpakasta minulle huivi, Toppullista pipo ja Smartista lapaset. Saanpa kerrankin koko setin samaa väriä, tähän asti enintään kaksi kolmesta on ollut samaa sarjaa. Huivin malli tulee olemaan Lace Ribbon Scarf, lapasiin todennäköisesti Chevalier ja pipo on vielä auki.

Ja nyt juhannuksen viettoon.

Siitä tuli ihana

Petroolivaara on nyt valmis ja käyttökunnossa, mallina oli Tikrun blogissa julkaistu Vihervaara-huppari, minkä onnekkaasti olin sattunut tulostamaan. Hamsterikuun aikana tein hupparin samalla mallilla Novitan Popista, mutta ilo hupparista ei ollut pitkäikäinen hupparin nyppyyntymisen vuoksi. Nyt mallia ei ole saatavilla, mutta lopullisen version ohjeesta pitäisi ilmestyä syksyn VK-lehdessä. Jotenkin minusta tuntuu, että tuo lehti on kyllä hankittava.

Lankana hupparissa oli kaksinkertainen Novitan Maya, lankavarastoni aarre viime vuosituhannelta. Lanka on unelmankevyttä, koko huppariin meni vain 552 grammaa, vaikka lanka oli kaksinkertaisena neulottua. Puikot oli 7mm metallipyörö vartalossa ja kainaloista eteenpäin, 7mm KnitPicks-pyörö hihoissa. Langan speksit on yllä kuvassa. Miksiköhän Novita ei enää tee tällaisia lankoja?

Ensimmäiset kuvat otti Tyttö, jonka suostuttelin kuvaamaan oltuaan katsomassa Serranoja digiboksin kovalevyltä. Jotenkin kuvaaja ei taas ollut kovin motivoitunut, eikä kärsivällisyys riittänyt kuvaamiseen. Kuvat oli aika kauheita vaikkei mallikaan ole kovin hyvä. Tässä huolettoman elegantit pihahousut, olen tullut kuvauksiin suoraan rikkaruohoja nyppimästä. Ehkä nuo housut olisi kannattanut vaihtaa.


Sitten kuvaajaksi joutui/pääsi rakas Mieheni, kuvienkin laatu parani. Housut ovat edelleen samat pihahousut. Hupparin koko on ihan nappiin. Palmikko leviää hauskasti noista kohdista, missä on vähemmän väljyyttä. Vastaavasti väljemmissä kohdissa palmikko on kapeampi.

Hupparin väri on ihana, eikö olekin? Ei ole vaikea ennustaa, että tätä neuletta tulee pidettyä paljon.

Ja tässä vielä nämä hihan palmikot. Kaikissa kuvissa näkyvät myyränprkleiden jäljet, milläköhän myyrät saisi karkotettua pihalta?

Minä en tykkää vaatekappaleiden pingottamisesta, huivit pingotus on ihan OK kun se ei ole niin millin päälle. Ajattelin oikaista, pistin hupparin pesukoneeseen villan käsinpesuohjelmalla ja ajattelin levittää sen lämpimälle lattialle kuivumaan. Kun otin hupparin koneesta, tuntuivat hihat kilometrin mittaisilta ja muutenkin huppari näytti ihan muotopuolelta. Itku meinasi tulla. No toimin kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja asettelin hupparin silmämääräisesti lattialle.

Vajaan parin vuorokauden jälkeen huppari oli kuiva ja uskaltauduin sovittamaan. Ja se oli juuri sopiva. Lanka on vähän epätasaista, pesun jälkeen neuleen pinta on sileä ja näyttää tasaiselta langasta neulotulta.

Minulla on vielä 550 grammaa mustaa Mayaa, siitä taitaa tulla Mustavaara-huppari Tytölle. Tyttö on yleensä todella kriittinen, mutta jopa kehui tätä neuletta. Ja onhan minulla muutama sata grammaa tätä samaa petroolia Mayaa yhdessä UFOssa, sen taidan purkaa jossain välissä ja neuloa langasta huivin/huiveja.

Peitto ja postia

Alkuperäinen suunnitelmani oli yhdistellä Vaaka-tilkut kesäloman aikana, mutta tämä olikin sopiva hommeli jalkapallon katselun taustalle kun ei vielä ollut niitä nappejakaan Petroolivaaraan enkä jaksanut vielä paneutua Haaviston kuviomalleihin. Tähän meni aikaa noin neljä pelin verran, yllättävän nopeasti tuli valmista ja peitto valmistui tiistai-iltana. Yhdistelyssäkin jatkoin jämälankojen käyttelyä, saumoihin taisi mennä neljä pientä mustaa lankanöttöstä, lankaa saumoihin meni 48 grammaa. Reunaan virkkasin vielä kerroksen rapusilmukoita, lankaa meni 26 grammaa.


Tilkkujen grammat olenkin jo laskenut aiemmin langankulutukseeni, eli peiton viimeistelystä tuli langan kulutusta yhteensä 74 grammaa kesäkuulle. Lankoina oli arkistojen aarteita, monista muistin vielä mihin se alkuperäinen lanka oli käytetty. Kyllä noita muistijäljettömiäkin lankoja riitti.

Paksuimmat langat neuloin kutosen puikoilla ja ohuin tilkku taisi olla neulottu nelosen puikoilla. Tykkään jämäkämmän tuntuisesta peitosta ja jos joskus vielä teen näitä tilkkuja, neulon ohuet langat kaksinkertaisiksi. Ja melkoista peltiä noista saa näköjään tehdä, etteivät heti veny ja vanu eli puikot saa olla melko pienet. Kahdella värillä puoliksi neulotuista tai raidallisista tilkuista saa hauskan näköisiä peittoja, niitä olisi saanut olla enemmän tässä peitossa. Peitto menee Vaaka ry:n keräykseen, laitoin tilkkuvastaavalle kyselyn minne voisin toimittaa.

Eilen minulle tuli postissa pullea kirjekuori ja sieltä löytyi yksi kerä Novitan 7v-lankaa heinäkuussa kauppoihin ilmestyvässä Polkka-värityksessä. Olin arpaonnen suosikki, voitin tämän vastaamalla Novitan nettisivuilla kyselyyn parhaasta värityksestä. Minusta tämä musta-harmaa-valkoinen oli paras. Väreinä oli myös puna- ja vihreäkirjavaa, mutta tämä virkamiesväritys viehätti minun silmääni kaikkein eniten.

Ja tulihan tähänkin postaukseen jotain ostettua. Tilasin tällaiset succaplokit Liinan Villat -blogista. Tänään ne sitten odottivat minua tullessani töistä kotiin. Plokit on kierrätysmuovista ja käsissä on puikkomittarit, mittareissa on myös välikoot. Nyt minäkin pääsen viimeistelemään sukat helpommin näiden plokkien päällä. Pitäisi vaan ehtiä neuloa ne plokattavat sukat.

Lisää kirjallisuutta

Sain taas kameran takaisin, lisäsin aikaisempaan postaukseen puuttumaan jääneet kuvat.

Nyt minullakin on the Kirja, Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Tätä selailin hartaasti ja ihailin miten yksinkertaisista neliöistäkin saa eri tavalla yhdistelemällä vaikka minkälaista kuviota. Liityinkin jo aiemmin mukaan Haavisto-KALiin.

Aloitin lapaset numero 68, mutta peukalon kanssa tuli pieniä vaikeuksia kuten myös kuvioneuleen silmukkamäärän kanssa ja jätin homman lepäämään vähäksi aikaa. Sen opin, että lapasten ja mallikuvioiden silmukkamääriä pitää verrata keskenään. Nyt tekelettä pitäisi purkaa joustimen loppuun, purkaminen on jotenkin niin vastenmielistä ja on odottanut sopivaa mielentilaa. Tulostin itselleni blogista muiden vinkit peukaloiden tekemiseen, toivottavasti seuraavassa versiossa peukalo irtoaa vähän paremmin, lapaseen tarvittavat silmukkamäärät jo laskinkin uusiksi.

Tilasin myös Punokset puikoille myös Juju-kerhosta, nyt minulla on ostettuna kaksi normaalihintaista kirjaa ja voin erota kerhosta.


Tästä tulen todennäköisesti neulomaan ainakin nuo kannen sukat, ja kassi oli myös kiva. Tekniikkajutskat oli kivoja ja ehkä joskus myöhemmin tästä löytyy jotain toteutettavaa, jotenkin minulla tuntuu olevan hidas sytytys uusien mallien neulotuttavuuden kanssa.


Reilu viikko sitten olin työmatkalla Helsingissä, työasioiden jälkeen jäi vajaa pari tuntia aikaa ennen junan lähtöä ja menin suosikkikauppaani Hobboksiin. Siellä meinaa seota, ihania kirjoja on vaikka kuinka paljon ja niitä voi selata kaikessa rauhassa. Tällä kertaa katselin virkkauskirjoja sillä silmällä. Arvoin pitkään tämän ja yhden toisen samankaltaisen kirjan välillä, mutta tässä oli noiden yksittäisten kirjainten ohjeet ja se ratkaisi ottelun tämän kirjan hyväksi. Ilmeisesti kirja on vasta ilmestynyt, oman ostokseni jälkeen törmäsin tähän monessa blogissa. Tätä on ihana katsella ja suunnitella mitä kokeilisi.

Tänään rohkaisin mieleni ja sovitin Petroolivaaraa. Hihat on riittävän pitkät, puoleen väliin kämmenselkää. Jes! Se on mielettömän lämmin, varmaan sopiva tyyniin mutta viileisiin kesäiltoihin ja tulipalopakkasille. Normaaliksi työ/kotiasuksi siitä ei ole tai sitten sivuefektinä on naaman punainen väri ja hikoilu. Haastavinta Petroolivaaran viimeistelyssä on ehtiä nappikauppaan, mikä menee kiinni jo klo 17. Kunhan napit on ostettu, voin virkata hupun reunan ja kaula-aukon.

Tähän loppuun muutama kukkakuva, kävin perjantaina Tytön kanssa ostamassa kukat parvekelaatikoihin ja amppeleihin. Tyttö sai valita etupihan amppelikukat ja valitsi oranssin lantanan, mikä viihtyy paahteessa. Lantanat matkustivat takapenkillä puutarhalta kotiin ja autoon tuli ihana appelsiinin tuoksu. Istutin ne vähän puutarhan amppelia isompaan, eivät niin helposti kuivahda jos olemme loman aikana retkeilemässä.


Orvokitkin pääsivät puutarhan amppelista isompaan astiaan. Ne vaan on niin suloisia.

Petroolivaara edistyy

En ole vieläkään saanut kameraa takaisin, tästäkin tulee tällainen tylsä kuvaton postaus. Olen kyllästynyt kamerattomaan elämään ja jos kamera ei huomenna tule minun luokseni, menen minä kamerani luo.

Uusien Knitpicks-pyöröpuikkojen kanssa Petroolivaaraksi ristimäki Vihervaara kakkosen hihat valmistuivat vauhdilla ja ei kun yhdistämään kaikki kappaleet samalle pyörölle. Tämähän oli jo toinen samalla ohjeella, vaikkakin edellisen tein M-koossa, tämän uudemman L-koossa. Mitä niitä ohjeita turhaan liian tarkkaan tuijottamaan. Minulle kävi vanhanaikaisesti, vauhdin hurma ja ylimielisyys kostautuivat.

Kun olin saanut kaikki osat samalle puikolle, en vaivautunut laskemaan silmukoita. Enkä kyllä lukenut ohjeestakaan, siinähän ne oli silmukat laskemattakin samalla puikolla. Minun tulostamassani ohjeversiossa oli pieni panovihree silmukkaluvuissa, minkä kyllä olisin huomannut jos olisin laskenut silmukoita. Enkö kaikkien erilaisten matematiikkaopintojen jälkeen pysty edes yksinkertaista yhteenlaskua suorittamaan?

Kun olin neulonut reilut kymmenen kerrosta, huomasin etuhalkion olevan jossain muualla kuin etukappaleen keskellä. Laskin silmukat, etu- ja takakappaleella oli ihan eri silmukkalukemat ja sitten kyllä luin ohjetta hyvinkin perusteellisesti. Ja purin ja yhdistin kappaleet oikeilla silmukkamäärillä uudestaan yhdelle pyörölle.

Sitten aloin ihmetellä, miten hihaa oli niin vaikea neuloa. Minä pönttö en ollut päätellyt hihoista vastaavaa määrää silmukoita kuin kainalosta. Nyt ei tarvinnut purkaa kuin reilu kerros, päätellä hihoista silmukat ja yhdistää kappaleet pyörölle kolmannen kerran.

Sen jälkeen tuli yksi vajaan kahden kerroksen purku, olin vauhtiin päästyäni kääntänyt yhden palmikon väärään suuntaan. Yritin ensin korjata väärin mennyttä kohtaa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Onneksi lanka näyttää kestävän purkamisen nuhjaantumatta.

Ensimmäinen Vihervaarani (Akryylivaara) oli paksummasta langasta ja hihoista tuli automaattisesti tarpeeksi pitkät, jäi käsivarsille vähän kasvuvaraakin. Nyt aloin epäillä ovatko Petroolivaaran hihat tarpeeksi pitkät. Hihoja ja koko yläosaa en enää ala purkamaan, katsotaan sovituksen jälkeen ovatko hihat riittävän pitkät. Jostain syystä minulle on annettu todella pitkät kädet, vaikka muuten pituutta on vähän niukanlaisesti. Polveudun selvästi apinoista.

Lähdin tänään aikaisemmin töistä ja kävin Tytön kanssa ostamassa suurimman osan kesäkukista. Huomenna käyn ostamassa mullat ja laitan kasvit ruukkuihin. Taitaa jäädä huomenna näpertelyt vähemmälle.