Petroolivaara on nyt valmis ja käyttökunnossa, mallina oli Tikrun blogissa julkaistu Vihervaara-huppari, minkä onnekkaasti olin sattunut tulostamaan. Hamsterikuun aikana tein hupparin samalla mallilla Novitan Popista, mutta ilo hupparista ei ollut pitkäikäinen hupparin nyppyyntymisen vuoksi. Nyt mallia ei ole saatavilla, mutta lopullisen version ohjeesta pitäisi ilmestyä syksyn VK-lehdessä. Jotenkin minusta tuntuu, että tuo lehti on kyllä hankittava.
Lankana hupparissa oli kaksinkertainen Novitan Maya, lankavarastoni aarre viime vuosituhannelta. Lanka on unelmankevyttä, koko huppariin meni vain 552 grammaa, vaikka lanka oli kaksinkertaisena neulottua. Puikot oli 7mm metallipyörö vartalossa ja kainaloista eteenpäin, 7mm KnitPicks-pyörö hihoissa. Langan speksit on yllä kuvassa. Miksiköhän Novita ei enää tee tällaisia lankoja?
Ensimmäiset kuvat otti Tyttö, jonka suostuttelin kuvaamaan oltuaan katsomassa Serranoja digiboksin kovalevyltä. Jotenkin kuvaaja ei taas ollut kovin motivoitunut, eikä kärsivällisyys riittänyt kuvaamiseen. Kuvat oli aika kauheita vaikkei mallikaan ole kovin hyvä. Tässä huolettoman elegantit pihahousut, olen tullut kuvauksiin suoraan rikkaruohoja nyppimästä. Ehkä nuo housut olisi kannattanut vaihtaa.
Sitten kuvaajaksi joutui/pääsi rakas Mieheni, kuvienkin laatu parani. Housut ovat edelleen samat pihahousut. Hupparin koko on ihan nappiin. Palmikko leviää hauskasti noista kohdista, missä on vähemmän väljyyttä. Vastaavasti väljemmissä kohdissa palmikko on kapeampi.
Hupparin väri on ihana, eikö olekin? Ei ole vaikea ennustaa, että tätä neuletta tulee pidettyä paljon.
Ja tässä vielä nämä hihan palmikot. Kaikissa kuvissa näkyvät myyränprkleiden jäljet, milläköhän myyrät saisi karkotettua pihalta?
Minä en tykkää vaatekappaleiden pingottamisesta, huivit pingotus on ihan OK kun se ei ole niin millin päälle. Ajattelin oikaista, pistin hupparin pesukoneeseen villan käsinpesuohjelmalla ja ajattelin levittää sen lämpimälle lattialle kuivumaan. Kun otin hupparin koneesta, tuntuivat hihat kilometrin mittaisilta ja muutenkin huppari näytti ihan muotopuolelta. Itku meinasi tulla. No toimin kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja asettelin hupparin silmämääräisesti lattialle.
Vajaan parin vuorokauden jälkeen huppari oli kuiva ja uskaltauduin sovittamaan. Ja se oli juuri sopiva. Lanka on vähän epätasaista, pesun jälkeen neuleen pinta on sileä ja näyttää tasaiselta langasta neulotulta.
Minulla on vielä 550 grammaa mustaa Mayaa, siitä taitaa tulla Mustavaara-huppari Tytölle. Tyttö on yleensä todella kriittinen, mutta jopa kehui tätä neuletta. Ja onhan minulla muutama sata grammaa tätä samaa petroolia Mayaa yhdessä UFOssa, sen taidan purkaa jossain välissä ja neuloa langasta huivin/huiveja.