Toinen päärynäpuista näyttää aika säälittävältä, onkohan joku tauti iskenyt? Vain muutamia hassuja lehtiä ja suurin osa silmuista näyttää ihan kuivahtaneilta. Puu on tuettu, myyränperkeleet söivät muutama vuosi sitten juuret. Kertaalleen jo tuki otettiin pois, mutta piti lisätä takaisin puun alkaessa taas kallistua. Nyt ei ole myyrien kasoja vielä tänä vuonna näkynyt, jokohan tuen saisi pois. Istutin puun juurelle viime vuonna taponlehteä, tuoksukurjenpolvea, kevätkaihonkukkaa ja punakukkaista rentoakankaalia ja nämä onkin jo levinneet puun alustalle mukavasti.
Toinen päärynäpuu kukkii upeasti, vahinko että tuo toinen on noin säälittävä. Ei taida tänä vuonna tulla päärynöitä, tuskin tässä lähistöllä muita päärynäpuita on.
Tässä reilu viikko sitten istutettu Zilga-viiniköynnös. Kuinkahan monta vuotta pitää odottaa ennen kuin saamme syödäksemme omia rypäleitä?
Tässä toinen. Nämä kasvavat niin kovalla vauhdilla, että pitäisi kai nopeasti etsiä ohjeita viinin leikkaamiseen ja pitää alkaa ohjata kasvua kohti puolen metrin verran taustalla olevaa muuria.
Tässä sulkahernepuu, se kukkii nyt keltaisenaan. Jotenkin kukinta toistuu ihan vaisuna kuvassa.
Tässä on kieloa. Luonnon kasveja ei ehkä välttämättä kannata ottaa puutarhaan, ovat puutarhamaassa niin kovin elinvoimaisia. Nämä kielot (muutama) on siirretty pari vuotta sitten toisesta kukkapenkistä. Olisi silloin jo pitänyt kompostoida nuo, mutta kun olivat miehen mummon pihalta tuotuja. Nyt kukinnan jälkeen kielot lähtevät kasvien taivaaseen, toivottavasti näistä ei tule pitkäikäistä riesaa.
Köynnöshortensia on istutettu muutama vuosi sitten, on juronut aika kauan ennen kuin nyt on lähtenyt kiipeämään männynrunkoa pitkin. Kiipeäviä varsia on neljä ja tuo korkein on jo ehtinyt suunnilleen metrin korkeuteen. Hop hop, ylöspäin. Ja paljon kukkia kiitos.
Ja seuraavalla kerralla taas käsityökuvia.