Lasten harrastusten kautta pääsee/joutuu mukaan kaikenlaiseen. Tällä kertaa meillä oli mahdollisuus lähteä mukaan Pojan joukkueen pelimatkalle Pietariin ja minähän tartuin tilaisuuteen.
Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna lähdimme bussilla jäähallin pihasta, reilu kymmenen minuuttia ja olimme valtakunnan rajalla. Rajamuodollisuudet sitten kestivät vähän pidempään. Ajelimme ensin Svetogorskista Viipuriin, tie oli mäkinen ja mutkainen, mutta tie hyvässä kunnossa. Matkalla näki vanhaa suomalaisten jäljiltä olevaa rakennuskantaa, oli kuin aika olisi osittain pysähtynyt.
Viipurista Pietariin on oikeastaan vain pelkkää metsää. Tie on E18, mutta tie ei ole ihan ensiluokkaisessa kunnossa ja nopeusrajoitus on koko matkan 70. Tuo jos olisi satasta, niin matka meiltä Pietariin olisi ajallisesti paljon lyhyempi. Pietari on ympäristöineen todellinen eurooppalainen metropoli, ihmisiä on suur-Pietarin alueella noin kahdeksan miljoonaa. Kaikkea on paljon ja kaikki on suurta, ruuhkatkin. Meiltä kesti perjantaina puolen päivän jälkeen hurjan pitkä aika kaupungin laitamilta keskustaan. Yläpuolella kuva Nevan ylittävältä sillalta saapuessamme kaupunkiin. Kuvassa oikealla Eremitaasi.
Illalla pojat pelasivat linja-autokyydin jäykistämänä ensimmäisen ottelun , Pietarin pojat pyörittivät meidän poikia mennen tullen. Venäläiset olivat todella taitavia luistelijoita ja loivat kekseliäästi tilanteita vastustajan maalille. Kiekkoa ei lyöty päätyyn eikä siitä luovuttu vapaaehtoisesti. Muistaakseni peli päättyi 15 - 6.
Lauantaina ehdimme harrastamaan vähän turismiakin. Teimme parin tunnin linja-autokierroksen ja näimme aika paljon Pietaria eri kanteilta. Iisakin kirkolla oli puoli tuntia aikaa, minä ja muutama muu käytimme ajan kiipeämällä Iisakin kirkon näköalapaikalle. Yläkuvassa näkee tuon näköalapaikan, se on kupolin pylväiden juuressa. Rappuja oli kiivettävänä noin 200.
Näköalatasanteelta sai hyvän käsityksen kaupungin mittakaavasta. ISO. Kaupunki vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Yläpuolella kuvassa näkyy Eremitaasi, seuraavalla kerralla Pietarissa sinne.
Ydinkeskusta on enimmäkseen vanhaa, melko matalaa rakennuskantaa. Ydinkeskustan ulkopuolella on sitten niitä parikymmenkerroksisia jättikerrostaloja, mihin mahtuu varmaan meiltä päin puolet pienempien kuntien asukkaista.
Lauantai-iltana pojat pelasivat kiekkoa vähän kauempana keskustasta, vastustaja ei ollut niin hyvä kuin edellisenä iltana. Voitto tuli lukemin 7-5.
Sunnuntaina aamupäivällä kohdattiin uudelleen perjantai-illan vastustaja. Peli oli nyt huomattavasti tasaisempaa, pojat jopa johtivat kaksi-nolla ennen kuin vastustaja sai pelinsä kuosiin. Lopulta pietarilaiset voittivat 8-4.
Se kausi oli sitten siinä, ensi kaudella pelataan sitten uudessa jäähallissa. Onneksi.
Olen opetellut koulussa ja vapaaehtoisesti kieliä, mutta jostain syystä nuo kyyrilliset aakkoset ovat tuntuneet kamalan työläiltä. Pietarissa sain hyvää käytännön harjoitusta ja innostuin sen verran, että hain kirjastosta venäjän kielen alkeiskurssin. Tavoitteena on oppia kieltä sen verran, että pystyn opastamaan venäläiset oikeaan paikkaan ja suuntaan. Viimeisen vuoden aikana minulta on kysytty tietä uimahallin pihalla kolme kertaa ja aikaisemminkin useita kertoja. Saisi ihan käytännön harjoitustakin. Nyt minulla on vuoden viisumikin, voidaan pistäytyä miehen kanssa yhdessä tuossa rajan toisella puolella Svetossakin. Yksi työkaveri vinkkasi, että siellä olisi paljon lankoja jossain kaupassa torin vieressä.
Käsitöitä teen koko ajan, mutta kuvaaminen ja bloggaaminen on jäänyt. Ei ole riittänyt energiaa. Nyt yritän kuitenkin saada dokumentoimatta jääneet työt esiteltyä, nyt minulla on melkein kaksi viikkoa lomaa.
Tässä maaliskuun tilastot, tuli ostettua lankaa. Enkä sitten saanut valmiiksi niitä vaatteita.
Maaliskuu:
- Töitä valmistui: 160 g
- Ostin lankaa: 3870 g
- Lankavaraston muutos: + 3710 g
Vuoden alusta:
- Töitä valmistunut: 1455 g
- Lankaa ostettu: 4170 g
- Lankaa saatu: 100 g
- Lankavaraston muutos +2815 g
