Kyllä tuli iloinen mieli töistä kotiin tullessa, keittiön pöydällä oli odottamassa ruskea pehmeä pussi. Melkein arvasinkin, että lähetys on Sny:ltä.
Paketista paljastui kolme kerää ihanaa vihreää TeeTee Alpakkaa, ohjelehtinen, jogurttimustaviinimarjoja, 15cm sukkapuikot (3mm) ja kirje. Jogurttiherkut säin jo pesukonetta ladatessa ja kuivauskaappia tyhjentäessä ja jämälankoja pyöritellessä. Ohjelehtisestä ainakin liivit näytti kiinnostavilta jo ensimmäisellä silmäyksellä, voi olla että malleihin paremmin syventyessä muutkin mallit kolahtavat.
Lyhyet sukkapuikot pääsevät testattavaksi heti kun teen seuraavat sukat ohuista sukkalangoista. Koska minulla on niin kireä käsiala, pysyy silmukat hyvin metallisillakin puikoilla. Suurin haitta metallisista puikoista on meillä kotona turhan hyvällä kuulolla varustetulle Pojalle, neulepuikkojen kilinän lisäksi se ottaa riehumalla hikeä aterimien kilahtelusta lautaseen.
SNY ehdotti langasta kaulahuivia, ehkä huivin teenkin. Voi olla, että tästä tulee pipokin tai sormikkaat. Minun on pitkän aikaa pitänyt neuloa itselleni sormikkaat alpakasta, mutten ole vielä löytänyt mieleistäni ohjetta. Mutta nythän on nuo lyhyemmät puikotkin, niillä olisi helpompi tikutella sormikkaitakin.
Kiitos SNY, taas olit onnistunut kokoamaan mukavan paketin, mistä riittää iloa pitkäksi aikaa.
Tuolla ylempänä sanoinkin syöneeni jogurttirusinoita jämälankoja pyöritellessäni. Jaoin ison korillisen jämälankoja ohuisiin ja paksumpiin, kuvassa on ohuiden jämälankojen kasa. Kasassa on lankoja 80-luvulta tähän päivään, suunnilleen kolmenkymmenen vuoden ajalta.
Yritän saada seuraavaan jämälankatyöhön upotettua mahdollisimman monta lankanöttöstä, jämälankahan näyttää olevan uusiutuva luonnonvara. Työstä tulee aika iso ja koska nämä langat ovat melko ohuita, noin kahden puolen puikoista kolmeen puoleen neulottavia, mennee tähän kohtuullisen paljon aikaa. Lähdenpä aloittamaan.