Jämälankapeitto ja lisää lankaa

Viime vuonna katselin taas tuota lankavarastoani ja siellä olevia epämääräisiä keriä ja jämälankoja, määrää piti saada vähennettyä. Päätin tehdä toisen Vaaka-peiton.

Malli: Vaaka-tilkku
Koko 5*7 tilkkua
Puikot: 4mm ja 5mm
Lankaa: 1,5kg

Peiton reunapalojen ulommat kolmiot ovat tekokuituvoittoisia lankoja, muut ovat villaa tai villavoittoista sekoitelankaa. Aina tilkun puolessa välissä vaihdoin väriä. Näistä pääsee sommittelemaan kuvioita ja näistä tulee näyttäviä peittoja etenkin jos tilkun puolikkaista toinen on tumma ja toinen vaalea. Olisi ollut hauska pitää tukkimiehenkirjanpitoa ja katsoa kuinka paljon niitä lankanöttösiä tähän upposi. Paljon niitä meni joka tapauksessa.

Katselin lankavarastoani, lankaa olisi vielä yhteen tällaiseen peittoon. Sen jälkeen yksittäisiä vajaita keriä ja langan loppuja olisi aika vähän ennen uusien kertymistä.

Paksuimmat langat neuloin viiden millin puikoilla, muut neljän millin puikoilla. Ohkasimmat langat neuloin kaksinkertaisena.

Aloitin tilkkujen neulomisen lokakuussa ja tammikuussa kaikki tilkut oli neulottu. Laskin tilkkuihin neulotut langat aina sen kuukauden lukuihin milloin ne oli neulottu. Tammikuun osalle tuli langankulutusta 258 g kahdeksasta tilkusta ja 60g tilkkujen yhdistelystä ja reunuksen virkkaamisesta. Ompelin tilkut yhteen, niin peitosta tulee letkeämpi. Tilkkujen kulmissa tein sitten vähän reilummat solmut ja moninkertaiset pistot, että peitto pysyisi varmasti kasassa vaikka joku lanka katkeaisikin.

On tänne tammikuussa vähän lankaakin kotiutunut.

Valitin Colourmartille tuosta harmaasta paksusta merinoangorasta, langasta nettikaupassa kerrotun tiedon mukaan kartiolla olisi pitänyt olla reilu sata metriä lankaa. Minusta tuo ei oikein pitänyt kutiaan ja mittasin, tuloksena oli noin 75m kartiolla. Neljänneksen heitto ei minusta ole oikein hyväksyttävää. Sain sitten viidennen kartion hyvitykseksi, tästä voisi neuloa jonkun superpaksun pipon.

Tilasin Colourmartilta myös tuota 100% merinovillaa, en voinut vastustaa tuota vihreää väriä. Tästä tulee minulle luultavasti joku villajakku.

Kiva yllätys oli, kun Ravelryssa Teisa kysäisi haluaisinko Sublimen angora merinoa. Kyllähän minä tuon langan itselleni huolin, muitakin värejä on ja yhdistelemällä tästä saa ihkut lapaset/sormikkaat. Pitää haudutella ajatusta.

Annettu takaisin kasvattajalle

Tästä se sitten lähti. Viime vuoden loppupuolella kävin adoptoimassa siskon aikanaan halvalla hamstraamia, mutta käyttämättä jääneitä lankoja. Vanhaa kunnon seiskaveikkaa (vielä Rondoa ja 100 gramman kerissä) oli 900 g valkoista ja vähän sinistä ja mustaa.

Yritin löytää noille valkoisille käyttöä useampaan otteeseen, vaatetta en niistä halunnut neuloa. Kun en ole mikään pajukeppi, joku jakku ja paita valkoisena ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta. Ja jos neuloisin kirjoneulelapasia, tekisin lapasia näistä langoista monen vuoden ajan.

Minulla oli tuon valkoisen seiskaveikan lisäksi reilu pari kerää muutaman vuoden takaista omenanvihreää seiskaveikkaa. Virkkasin viimeisen vuoden aikana kaksi Babette-peittoa ja mietin saisinko näistä kahdesta langasta Babetten muutaman muun langan kanssa yhdistettynä. Kun sitten selailin Ravelryssa virkattuja peittoja ja näin Hexagon-peittoja, tiesin miten käyttäisin seiskaveikat: Hexagon-peitto, uloin kerros valkoisella ja kolmas kerros vihreällä. Keskelle mitä nyt suunnilleen saman paksuisia tai kaksikertaisena suunnilleen vastaavia lankoja varastosta löytyisi.

Löytyihän niitä, epämääräisiä langanloppuja, vähän käytettyjä ja korkkaamattomia. Tässä vaiheessa lankakassin sisältö on jo jonkun verran vajentunut. Strategiana oli tehdä niin iso peitto kuin mihin valkoista riittää.

Olin ollut muutaman päivän lomautettuna aloittaessani peiton virkkaamista. Virkkaaminen pääsikin hyvään vauhtiin ja tyssäsi vasta sairauslomalla vihreän langan loppumiseen. Siinä tuhrautui sitten reilu viikko lankaa odotellessa ja aloitin KesäYön Hullutuksen.

Yläpuolen kuvasssa peitosta puuttuu vielä ainakin yksi kerros paloja joka reunasta. Tuossa näkyvät hyvin myös nuo ainoat pääteltäväksi jäävät uloimman kerroksen lopetuslangat.

Viimeistely olikin harvinaisen mukavaa, ainoastaan valkoisten lankojen päättely, muiden langanpäiden trimmaaminen ja reunuksen virkkaaminen.

Tässä peitto on alakerran terassille levitettynä, valmiina yhdistelyn jälkeen, mutta ennen pingotusta. Peitto sopii hyvin yhdistelykammoisten tehtäväksi, palat liitetään toisiinsa aina viimeistä kerrosta virkattaessa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin peiton kennomaisuus ennen pingotusta. Alla kuva valmiista peitosta pingotuksen jälkeen.

Malli: Hexagon How-to by Attic24

Koukku: 4,25mm
Lanka: Rondo 7v, Novita 7v, Sandnes Lanett kaksinkertaisena, Gjestal Janne, tunnistamattomat langan loput
Menekki: 1860g

Koko: n. 140*170cm, 209 palaa

Reunukseen virkkasin yhden kerroksen vihreällä ja toisen vähän keltaisemmalla valkoisella. Tämä oli kaikin puolin hyvä projekti, sain lankavarastosta pois paljon lankaa ja pääsin eroon isosta kasasta epämääräisiä lankanöttösiä sekä tuloksena oli kaunis peitto lahjaksi annettavana.

Peitto lähti syntymäpäivälahjaksi siskolleni, eli sinne missä noita valkoisia lankoja oli hyvin pidetty ja kasvatettu. Toivottavasti tämän alla pysyy lämpimänä ja näkee kauniita unia.

Lopuksi vielä kuva peiton nurjasta puolesta, ei nuo lankojen päät tuolla juurikaan näy ellei niitä osaa etsiä.

Karkea arvio on, että yhtä lappua kohden aikaa kului noin 20 minuuttia mukaan luettuna reunus ja lankojen päättelyt. Tuo viimeinen kerros oli aina vähän hitaampi kun yhdistäminen tehtiin samalla. Aikaa tähän meni siis suunnilleen 70 tuntia. Tein peittoa kolmen viikon ajan niin, etten ollut töissä. Normaalioloissa tämän tekemiseen olisi mennyt useampi kuukausi.

Huhtikuussa valmistunutta

Huhtikuussa sain virkkausinspiksen ja huvikseni koukuttelin taas palasia virkattuun kassiin. Anchor Magicline-lankaa ei ollut enää riittävästi yhteen kassiin, joten yhdistin siihen Säästökerä-lankaa kaksinkertaisena.

Malli: Inga's Häkelbeutel

Koukku: 4,25mm
Lanka: Coats Anchor Magicline, Säästökerä kaksinkertaisena
Menekki: 318 g

Kassi päätyyy luultavasti ensi viikonlopun uimakisoihin arpajaispalkinnoksi.


Palojen virkkaaminen on jostain syystä todella hauskaa, eikä tuo yhdisteleminen ja lankojen päättelykään tuota enää niin paljon tuskaa kuin joskus aikaisemmin. Ei muuta kuin alkaa vaan tehdä, kyllä se siitä lähtee.

Tähän Babette-peittoon virkkasin palat tammi-helmikuun vaihteessa reilussa viikossa. Lankana oli Novitan 7v, Gjestalin Janne, Schoeller+Stahlin Limbo, Sandnes Smartin jämät ja erilaisia langanloppuja. Aika paljon tähän upposi noita sekalaisia nöttösiä.

Kun aloin tekemään näitä lappusia, minulla ei ollut aavistustakaan kenelle tästä tulisi peitto. Vähitellen peiton saajaksi kirkastui kummityttö, minkä nimppareille 30.4. tämä sitten piti saada valmiiksi.

Lomautusviikolla sitten kaivoin palaset sisältävän kassin esille ja ensin esisssä oli lankojen päättely lapuista. Siihen meni jonkun verran aikaa. Yhdistelyn tein myös osittain lomautusviikon aikana ja loput yhdistelystä sitten viime viikon iltoina. Lopulta reunuksen virkkaamisesta jäi viimeinen puolikas kerros Vappuaatolla, ei muuta kuin menemään, pesukoneeseen ja pingotus.

Malli: Babette Blanket
Koukku: 4,25mm ja 3,5mm
Langan menekki: 1115g

Ensimmäisen Babetteni tein niin, että pingotin paneelit yksi kerrallaan. Tällä kertaa virkkasin nuo pienimmät neliöt pienemmällä koukulla, jolloin ne sai jo aika mukavasti oikeaan muotoon ja kokoon, pingotus onnistui valmiina peittona.

Olin sen verran muokannut tuota Babettea, että sain siitä enemmän suorakaiteen kuin neliön muotoisen ja myös peitossa käyttämäni palat olivat suurempia kuin oikeassa Babettessa.

Mies kyseli vaan, eikö pitäisi kummitytölle viedä rahaakin eikä vain pelkkä peitto. Kummityttö on 13v, täyttää myöhemmin tänä vuonna 14v. Sanoin, että tässä on ihan riittävästi nimpparilahjaa. Mies tyytyi tähän, mutta epäili lahjan menestystä.

Kovasti tyttö tykkäsi ja äiti myös. Seuraavalla kerralla voi sitten taas antaa rahaa jos ei keksi mitään kivaa tekemistä.

Täytyy vielä kaivella lankavarastoja, jos niistä saisi vielä yhden Babetten.

Huhtikuussa:

• Töitä valmistui: 1571 g
• Lankavaraston muutos: -1571 g

Vuoden alusta:

• Lankaa ostettu: 300 g
• Lankaa saatu: 240g
• Töitä valmistunut: 3365 g
• Lankaa lahjoitettu: 550 g
• Lankavaraston muutos: -3375 g

Toukokuussa yritän saada valmiiksi talvella selkävaivan vuoksi kesken jääneen Noro-jakun, muutamat sukat on kesken ja melkein yksi virkattu kassi on jo valmiina. Ja lankaakin yritän olla ostamatta.

Helmikuu tuli ja meni

Pöh. Tämä on ainoa tapa kuvata mennyttä helmikuuta käsitöiden kannalta. Muu elämä tuppasi haittaamaan helmikuun käsitöitä ihan liikaa.

Helmikuu oli hamsterikuukausi ja kuukausi alkoi hyvin. Neuloin Noro-jakkua ja kuun puolessa välissä olin neulonut jakun etu- ja takakappaleet ja olin hyvässä vauhdissa menossa hihoissa. Pääsin suunnilleen tuohon kohtaan mikä näkyy alla olevassa kuvassa.




Noro-jakun lankana on Silk Garden Lite ja kun ison pinnan neulominen pienillä puikoilla kyllästytti välillä, neuloin paksuilla puikoilla jotain pientä ja nopeaa.

Ensimmäinen tukineulonta-projektini oli huovutetut lapaset minulle itselleni, kaikilla muilla perheessä ja aika monella muullakin tällaiset jo olikin.

Malli: Tellun blogin vanutetut lapaset
Puikot: bambusukkikset 6mm
Lanka: Elle Merino Brights
Menekki: 94g

Toistan itseäni, nämä oli samalla mallilla jo seitsemännet lapaset, mutta lankaa sentään olen vaihtanut välillä. Tällä kertaa pesin lapaset 30 asteessa ja mukana koneessa oli muutamia paitoja. Nämä on ihanan lämpimät toisten lapasten kanssa, sormet kestivät ihanan lämpiminä parin tunnin katsomosession meidän jääkylmässä jäähallissamme. Eipäs sitten puhutakaan varpaista.

Tarvitsin lisää tukineulontaa ja aloitin myös Chevalierit, ohjeen mukaisesti neulon näitä SandnesGarnin Lanett -langasta. Näistäkin on toinen lapanen menossa.



Omat huovutetut lapaset jäikin sitten ensimmäiseksi ja ainoaksi valmiiksi työksi helmikuun aikana. Hamsterikuukauden saldoni oli lähinnä säälittävä. Toivottavasti pystyn tahtia parantamaan.

Helmikuun puolessa välissä heräsin sunnuntaiaamuna enkä päässyt itse pois sängystä. Maanantaina kävin lekurissa ja diagnoosi oli yläselässä nikamien väliin puristuksiin jäänyt hermo. Sain relaksanttipiikin kannikkaan, kipulääkereseptin, lääkäri määräsi minulle etenkin hartioihin ja yläselkään vaikuttavaa liikuntaa. Sairaslomaa tuli kolme päivää.

Ensimmäisen päivän nukuin, illalla haudoin kipeää kohtaa kylmällä. Keppijumppasin, venyttelin, nostelin keveitä painoja, rullasin pullon ja pallon päällä. Niskani eivät olleet mitenkään kireät ennen tuota kipua, mutta jotenkin tuo selän hermopuristus veti niskan ja hartiat niin kireäksi ettei mikään tuntunut auttavan.

Kävin ostamassa lumikengätkin lääkärin suosituksesta ja kävin kenkäilemässä sauvojen kanssa. Hiihdin, venyttelin, sauvakävelin, nostin keveitä painoja ja reilun viikon kuluttua olo alkoi olla normaali. Jess.

Mutta sitten vetäisin lahjakkaasti lipat työmaan pihalla, ja löin pään maahan kovan kumauksen saattelemana. Onneksi oli pipo päässä iskua pehmentämässä. Vähän aikaa makasin pitkälläni ja työkaverit kyselivät mitä tehdään, vähitellen nousin ylös ja olo ei tuntunut mitenkään kummalta. Seuraavana päivänä sitten kaulan etupuolen lihakset ja hartialihakset vasemmalta puolelta olivat erittäin kipeät kuin myös alaselkä oikealta puolelta.

Tässä on taas viikon verran keppijumpattu, sauvakävelty, hiihdetty, nostettu keveitä painoja ja venytelty. Nyt alkaa taas tuntua ihan kohtuulliselta. Toivottavasti se kolmas loukkaantuminen jää tulematta. Jospa kolmanneksi harmiksi voisi laskea viikonloppuna minulla olleen lievän kuumeen, en voinut harrastaa kuin kevyttä liikuntaa, hiihto ja lumikenkäily piti jättää.

Pitää aloittaa varovasti tämä paluu käsitöiden ääreen, eilen päättelin kymmenenen langanpäätä lapasista, tänään jos ompelisin napit.

Minulla olisi myös odottamassa tällainen projekti: Virkata huitaisin palat yhteen Babette-peittoon tammikuun lopulla reilussa viikossa. Nyt pitäisi päätellä langanpäät ja yhdistellä peitto.

Tähän sai mukavasti uppomaan vanhoja langanloppuja.

Helmikuun alkupuolella sain myös TiiQ:n Ajatuksia ja tekoja arjessa -blogin arvonnassa voittamani palkinnon, iloisen vihreän virkatun kesäkassin. Kassi on juuri sopivan kokoinen meikäläisen kännykälle, silmälasikotelolle, rahapussille ja avaimille. Paljon muuta ei kesällä tarvitsekaan mukana kannella.

Kuvausalustana on projekti "Ensimmäinen odotus". Neuloin odotusaikana miehelleni kolmosen puikoilla tuollaisen kirjoneulepaidan. Miehen työpaikalla ne ei meinanneet uskoa, että joku on tuollaisen käsin neulonut.

Ostoksillakin on käyty, vaikkei lankaa olekaan ostettu. Lappeenrannassa on ihana Antikvariaatti Suma, kävimme siellä yhtenä lauantaina miehen kanssa ostoksilla. Minä ostin itselleni kaksi kirjaa; Helpot myssyt ja pipot sekä Kauneimmat käsityöt 1.



Myssykirjassa on monia mukavia ohjeita, tästäkin pitää jotain päästä neulomaan. Kirjan kuvaustaustana on viime kesänä virkkaamani Babette-peitto.

Kauneimmat käsityöt 1 -kirja pitää enimmäkseen sisällään neulonnan ja virkkauksen tekniikkaa, mutta on kirjassa monia neuleohjeitakin. Tämä neuletakki kolahti minuun kaikkein eniten. Kyllä parhaat mallit on ajattomia, malli on minusta yksinkertaisen kaunis vaikka mallin meikeistä ja kampauksesta näkeekin kirjan olevan jo aika iäkäs.

Tempaistaan tähän loppuun vielä helmikuun tilannekatsaus.

• Ostin lankaa: 0 g
• Töitä valmistunut: 94 g
• Lankavaraston muutos: -94 g

Vuoden alusta:

• Lankaa ostettu: 0 g
• Töitä valmistunut: 1238 g
• Lankavaraston muutos: -1238 g

Katsotaanpa kuinka pitkälle vuotta eteenpäin pääsen ostamatta lankaa.

Hemlock ring -peitto ja linnunsilmälapaset

Pahoittelut lukijoille jo etukäteen huonoista kuvista. Kuvien heikko laatu ei ole pelkästään kameran syytä, laatua heikentävät ansiokkaasti myös päivänvalon puuttuminen, yhteistyöhaluton malli ja nopea kuvien räiskintä.

Olen muutaman kerran sanonyt miehelle tarvitsevani oikean kameran, kuvaan otokseni nyt videokameralla. Tytöllä on järkkäri, mutta siihen eivät muut koske. Ja sitten onkin vain Tytön pikkupokkari eikä taloudessa ole tällä hetkellä muita digikameroita. Taidanpa ostaa itselleni kunnon kameran jos ei ala nämä kuvaongelmat muutenkin helpottaa. Uusi kuviensiirto-ohjelma on edelleen hankala ja videokameran levyä pitää vuoron perään formatoida tai päättää. Kuvaamatta on edelleen monta valmistunutta juttua.

Tämän avautumisen jälkeen asiaan eli käsitöihin.

Neuloin ennen joulua kiihkeästi tätä alla näkyvää epämääräistä kasaa, mistä piti tuleman torkkupeitto joululahjaksi siskon tytölleni. Neuloessa sattui sitten puikkokatastrofi, minkä seurauksena käyttöön otettiin 2-komponenttiliima ja puikot joutuivat reilun vuorokauden mittaiselle pakkolomalle. Lisäksi sairastuin ja olin kuumeessa pari päivää, ei jaksanut neuloa.

Tämä ei siis valmistunut jouluksi ja työ lepäsi myös lomamatkamme ajan. Tammikuun puolen välin paikkeilla sitten neuloin tämän loppuun ja päättelin langat. Minua rasitti peiton kurttuisuus ja ajattelin, ettei peitosta tule käyttökelpoista vaikka kuinka pingottaisin. Mietin jo vaihtoehtoa B eli peiton purkamista.


Tässä kuvaa vähän lähempää, tästä saa jotain käsitystä noista kurtuista. Vihdoin viimein sitten pingotin työn tammikuun lopulla, että sain tämän valmiiksi tammikuun puolella. Ihan kohtuullinen tästä tuli.

Jos joku toinen kireän pinnan neuloja tekee tätä peittoa, varoitan noista kavennuksista. Ne kannattaa neuloa mahdollisimman löysällä käsialalla, siten ne pingottumaan kauniisti. Alla peitto on vielä pinteessä. Kuvasta ei oikein saa selvää, mutta nuo kavennukset kirraavat jonkun verran eikä peitosta tullut ihan sileää. Mutta kelpaa varmaankin saajalleen, tytölle 6v.

Malli: Hemlock Ring Blanket, Hemlock Ring -ohje

Puikot: 4,5mm KnitPicks
Lanka: Musta keskusta Novita 7v, muuten Gjestal Janne
Menekki: 484 g

Malli oli hauska ja tämä oli mukavaa neulottavaa. Kunhan joskus Jannea on jossain tarjouksessa (Lankahamsterien jälkeen), ostan sitä paksumpia sukkia varten ja myös pipoihin tai lapasiin. Oli mukavaa neulottavaa ja värivalikoima on huomattavasti laajempi kuin 7v:ssa.

Yritän saada tuon peiton kuvattua vielä vähän kauniimmin esiteltynä kuin tuossa kodinhoitohuoneen lattialla pingotuksessa kahden patjan ja kahden erivärisen pyyhkeen päällä.

Alla kuvausmallina taas poika, kesken pelin epäreilu äiskä komensi lapaset käteen ja kuvat napsittiin liikoja nopeasti sekä kuvaajan että kuvattavan kärsimysten lyhentämiseksi minimiin. Ja nyt sitten kärsivät lukijat. Kuvat on siis meidän makkarin tietsikkapöydän ääressä kuvattu. Kuvista näkyy, että meillä on makkarissa korkkilattia ja tietsikkapöytänä jossain vaiheessa miehen entiseltä työpaikalta poistettu pöytä, mikä on käsitelty jollain lakalla tummahkoksi.

Ja tapetit on havunvihreät. Kun rakensimme talomme viime vuosikymmenellä, minä valitsin lähes kaikki kotimme pinnat. Nämä tapetit oli ainoat, mistä mies kysyi oliko nämä väärät vai tuleeko meille ihan oikeasti tuon väriset tapetit. Ja tuollaiset vihreät minä ihan oikeasti halusin. Kesällä kävimme rautakaupassa ostamassa laattoja etuterassille, myyjä muisti vieläkin nuo vihreät tapetit.

Ja sitten näihin lapasiin.

Malli: Sheltie from Knitting New Mittens and GLoves by Robin Melanson
Puikot: 6mm
Lanka: Aluslapanen, Novita Brush; päällinen Viking
Menekki: 98g

Nämä lapaset on neulottu siskon lahjoittamista vuosikertalangoista. Novitan Brush on aika pörröistä, 80% villaa ja 20% polyakryylia. Vikingissa ei ole vyötteessä mitään muuta nimeä kuin tuo Viking, mutta katselin langan speksejä ja ne on ihan samat kuin Sandnes Fritidsgarnissa.

Ohjeessa oli käytetty aluslapasen neulonnassa mohairlankaa. Minullakin on joitain mohaireja tuolla marinoitumassa, pitääkin kokeilla tätä samaa lapasta mohairlangalla ja yleensäkin erilaisilla lanka- ja värikombinaatioilla. Lapaset on uskomattoman lämpimät, tuulisella ilmalla voi olla aika hatarat. Aluslapasen varsi tuntui neulottaessa todella pitkältä, mutta jotenkin se pituus hävisi kun tuo päällinen oli ommeltu kiinni. Seuraavissa versioissa pitää muistaa neuloa tuo aluslapanen joitain senttejä pitempänä versiona.

Ja on täällä tapahtunut paljon muutakin käsityörintamalla. Jotain on ostettu, ei tosin lankaa. Jotain on saatu ja jotain isoa on tekeillä, mutta lepää nyt Lankahamstereiden ajan. Yritän saada noita kuvia aikaseksi, niin pääsen kertomaan tarkemmin.

Lokakuun loppukiri

Vaikka minulla olikin tavallista pidempi blogihiljaisuus lokakuun puolen välin jälkeen, puikot kuitenkin heiluivat kuten aina ennenkin. Nyt on sitten joululahjakausikin saatu alkuun, ensimmäisenä siskonpojalle neulomani peitto.

Malli: AnneM:n Hämispeitto
Puikot: 4,5mm bambusukkikset, 4,5mm 80cm metallipyörö, 4,5mm KnitPicks irtopäät ja 150cm kaapeli
Lanka: Novita 7 veljestä
Menekki: 650 g

Alkutilanteessa minulla oli vajaat kerät Novitan räikeän punaista ja mustaa 7v-lankaa, näin ohjeen Ravelryssa ja keksin miten päästä eroon reilusta 200 grammasta lankaa. Tietysti piti ostaa ensin 450 grammaa lisää. Punainen riitti, kun vaihdoin mustaan reunukseen kun viimeiseltä punaiselta kerrokselta oli neulomatta noin parisataa silmukkaa eli vajaa kolmasosa kerroksesta. Mustaa jouduin ostamaan yhden kerän lisää, oli vielä useampi kerros neulomatta. Tämä on kuitenkin menossa lahjaksi, enkä halunnut korvata tuota loppua jollain muulla mustalla langalla.

Ohje on mukaelma Revontuli-huivista, eli yhteensä tässä neulotaan ikään kuin kaksi Revontulihuivia yläreunat vastakkain samaan aikaan. Alun lisäyskerroksilla minulla oli tullut jossain kohtaa pari ylimääräistä silmukkaa, mutta kaventelin ne pois tasaisesti viimeisellä kerroksella ennen säännölliseen kuvioon siirtymistä. Alun jälkeen tämä olikin mitä mainioin TV-neule, riittävän yksinkertainen.

Pääsin koeneulomaan salaiselta neuleystävältäni saamani KnitPicksin irtopäät ja pitkän 150cm kaapelin ja hyväksi havaitsin. Viimeisillä kerroksilla silmukat olivat kaapelillakin tiukassa, vaikka kaapeli oli pitkä.

Ohjeessa varoiteltiin, että päättelyä ei saa tehdä liian löysästi. Minun pitäisi oikeastaan jättää tuollaiset varoitukset huomioimatta, kireällä käsialalla kun neulon. Päättelyni ei ole liian löysä, ehkä suorastaan päin vastoin. Reunasta tuli nätti kun pyöräytin peiton pesukoneen käsinpesuohjelmalla ja pingotin peiton. Vähän aikaa piti tuumata miten saisin peiton pingotettua. Päädyin vanhaan isoon mattoon, minkä vein kodinhoitohuoneen lattialle ja neulasin peiton maton päälle.

Lopputulos on upea, toisen peiton vielä neulon siskontytölle. Mietinnässä on vielä malli, olisiko se samalla Hämispeiton mallilla vai ihan pyöreä. Ja värejä pitää myös miettiä. Neulon siihen asti näitä pienempiä juttuja.

Sain tilaustyön, tilaaja haluaa antaa lapsenlapsilleen sukat. Yhdet 23cm tyttöväreissä, 23cm poikaväreissä, 22cm poikaväreissä ja 19cm poikaväreissä. Yritin ehdotella ohuita sukkalankoja tai edes Novitan Nallea, mutta tilaaja halusi langat 7v-langasta. No tuleepahan valmista nopeasti.

Malli: perinteinen ranskalaisella kantapäällä
Puikot: 3,5mm bambu
Lanka: Novita 7v jättiraita
Menekki: 80g

Langan purin Tytölle neulomastani paidasta, mikä osoittautui liian lyhyeksi. Muutama vuosi sitten paidat oli vielä lyhyitä ja nyt näyttää taas pitkät paidat olevan tulossa muotiin niin kuin kauhealla 80-luvullakin. Kastelin langat purkamisen jälkeen ja olivat ihan uuden oloisia. Sukat menivät vielä Sukkasatoon.

Malli: Kuvio Novitan lukijoiden extramalleista, sukan malli perinteinen ranskalaisella kantapäällä
Puikot: 3,5mm
Lanka: Novita 7v
Menekki: 84g

Nämäkin sukat menivät Sukkasatoon. Kuvassa keltainen näyttää paljon täyteläisemmältä kuin luonnossa. Luonnossa se on kelmeänkirkas. Ostin langan muutama vuosi sitten kun Tyttö halusi itselleen musta-valko-oranssit kirjoneulelapaset. Minulla oli mustaa ja valkoista 7v-lankaa, oranssia piti vielä saada. 7v-langassa ei silloin ollut oranssia vaihtoehtoa, joten ostin keltaista. Kun myöhemmin pääsin käymään muualla oikeassa lankakaupassa, löysin oranssia Sisua mikä kaksinkertaisena olikin riittävän lähellä 7v:n paksuutta. Sen jälkeen tuo keltainen on pyörinyt lankakaapissa ja kauhistuttanut minua joka kerran sen nähdessäni. Miksei keltainen voi olla tummempi ja vähemmän räikeä?

Ja sitten vielä tämän pitkän pötkön lopuksi kuukausikatsaus
Lokakuu:

• Ostin lankaa: 1650 g
  
• Sain lankaa: 200 g
  
• Töitä valmistunut: 1068 g
  
• Myin lankaa: 768 g
  
• Lankavaraston muutos: +14 g

Vuoden alusta:

• Lankaa ostettu: 13548 g
  
• Lankaa saatu: 1150 g
  
• Lankaa purettu: 614 g
  
• Töitä valmistunut: 11360 g
  
• Lankaa lahjoitettu: 370 g
  
• Lankaa myyty: 768 g
  
• Lankavaraston muutos: +2814 g

Byrokratian hampaissa

Viime viikko olikin taas aika kiireinen, enkä ehtinyt postailla. Tai sitten kun olisin ehtinyt, en saanut koneaikaa. Tässä tuleekin nyt sitten vähän pitempi tarina.

Olen minä viimeisen viikon aikanakin saanut jotain pientä valmiiksikin. Ensimmäinen valmistunut juttu on salaista, esittelen joskus myöhemmin. Tytölle neuloin pitkät, mustat Evangeline-rannekkeet. Luovutin rannekkeet sillä ehdolla, että ne kuvataan sitten Tytön käsissä. Ei ole vielä kuvattu. Pitää mennä kiusaamaan, kunhan se nyt kotiutuu uintiharjoituksista.

Perjantaina aloitin Hämispeiton ja teinkin sitä viikonloppuna aika ahkerasti. Kyllä on kiva pitkästä aikaa taas neuloa jotain, mikä etenee vauhdilla. Laskeskelin, että peiton pinta-alasta on nyt neulottu noin 40 prosenttia ja sainkin peiton eilen salaiselta neuleystävältäni saamilleni KnitPicksin 150cm kaapelille ja irtopäille. KnitPicksin puupuikoissa yhdistyy mukavasti puun keveys ja metallin luisto.

Tämä kuva on otettu eilen aamupäivällä, nyt ollaan taas jo menossa sinisellä alueella.

Tilasin puolitoista viikkoa sitten liukuvärjättyjä merinolankoja LittleKnits-kaupasta. Norojen tilauksen kohdalla langat olivat postissa viikon kuluttua tilausvahvistuksesta, tällä kertaa postista ei samassa ajassa vielä tullut saapumisilmoitusta. Aavistelin, että nyt langat olivat jääneet tulliin. Niinhän siinä sitten kävi. Perjantaina en enää ehtinyt tulliin virka-aikana, joten tänä aamuna lähdin ottamaan kontaktia tulliin.

Meidän tulli on raja-asemalla ja kun pääsin ihan rajalle, ei parkkeerasin auton sitten raja-aseman viereen. Missään ei näkynyt tullin opastetta. Aikani päätänä pyöriteltyäni huomasin Venäjältä päin tulevan tien toisella puolella rakennuksen, missä näkyi tullin merkki. Kävin pyörimässä parilla ovella, mutta ovet eivät auenneet eikä ovissa ollut minkään maailman soittopelejä. Kiersin sitten rakennuksen toiselle puolelle ja siellä vihdoin näin ihmisiä. Sieltä minut sitten opastettiin palaamaan varsinaiselle raja-asemalle.

Arvoin taas parin oven kohdalla, mistä menisin sisälle. Osuin sitten ihan oikeasta ovesta, pieni ja vaatimaton kyltti kertoi palvelupisteen olevan postipakettien tullauspaikka. Kelloa soittamalla tullihenkilö sitten ilmestyi paikalle. Olin hyvin varustautunut ja minulla oli tilausvahvistus mukana. Kun tullissa aikansa etsittiin oikeata tullinimekettä, lopulta löytyi sopiva ja maksettavaksi tulliksi ja arvonlisäveroksi tuli 20 eskoo. Ainoa harmin paikka oli, että LittleKnits ei lähettänyt uutta tilausvahvistusta kun postimaksu pieneni alkuperäisestä. Postituksesta ja tilausmaksun pienentymisestä kertonut sähköposti ei kelvannut. Jouduin siis maksamaan pari euroa ylimääräistä postitusmaksun muuttumisen jälkeen puuttuneesta tilausvahvistuksesta. Loppu hyvin, sain langat itselleni.

Jos vielä joskus uudelleen joudun hakemaan jotain tullista, karautan paikalle kuin vanha tekijä ja menen heti oikeaan paikkaan.

Tässä harmaan sävyinen Elle Merino Brights, tätä tuli puoli kiloa.

Ruskean ja kullan sävyinen Elle Merino Brights, tätäkin oli täysi pussi eli puoli kiloa.

Ja sitten viimeisenä tämä iloisemman värinen Elle Merino Brights, myös tätä on puoli kiloa. Nämä kutkuttaa nyt niin paljon, että pitää varmaan kokeilla neuloa jotain näistä jo tänään. Taidan neuloa näistä muutaman kassin joululahjaksi ja lisäksi lapasia.

Novitan Palmat pääsevät hyvään kotiin. Ostaja löytyi neulomon kautta ja kunhan rahat ovat tilillä, lähtee paketti lankojen uudelle omistajalle. Värilliset ovat erilaisista töistä jääneitä jämäkeriä, valkoiset ostin joskus (halvalla). Oli minulla noille valkoisille Palmoille joku suunnitelmakin, mutta aika ajoi suunnitelmien ohi.

Babette valmis

Levottomien perhe on taas palannut normaaliin aikatauluun. Kun nettikoneita on kaksi, netin käyttäjiä neljä ja kaikki haluaisivat piipahtaa tiedon valtatiellä samaan aikaan, on oltava nopeat refleksit ja luontainen kyky tarkkailla ja udella muiden tekemisiä. Minä taidan olla tässä perheen vähiten menestyksellinen. Eli päivityksiä tulee taas hyvin epäsäännöllisesti ja kommentoin muiden blogeissa vielä vähemmän kuin loman aikana jos ehdin ollenkaan.

Kiitokset kaikille vanhoja peittoja kommentoineille, nyt minulla on ilo juuri valmistunut Babette-peiton. (Eikö ollutkin sujuva aasinsilta?) Ajatuksena oli blokata reunatkin ennen parempia kuvia ja esittelyä, mutten tiedä milloin tuo blokkaaminen onnistuu joten esittelen peiton nyt enkä pihtaa enempää.

Projektin lähtökohtana olivat itse 16 vuotta sitten kasvivärjätyt langat, joille piti keksiä sopiva projekti. Kun näin Babetten, oli valinta käytännössä tehty. Aloitin palojen virkkaamisen lomaa edeltävän viimeisen työpäivän iltana ja itse palojen virkkaamisen ei tainnut kovin paljon kahta viikkoa enempää mennä. Yhdistelyyn meni suunnilleen toiset kaksi viikkoa ja peitto valmistuikin viimeisenä lomapäivänä.

Palojen virkkaaminen oli todella addiktoivaa, lennosta suunnittelin noita palojen värejä. Tein mallin mukaan vain noiden eri värien kerrosmäärät, mitään sen kummempaa värisuunnitelmaa minulla ei ollut.

Koska lankaa jäi reilusti varsinaisen mallin palojen virkkaamisen jälkeen ja peitto oli miltei neliön muotoinen, virkkasin vielä paloja suurimman paneelin suunnitelman verran ja järjestelin ne vähän eri tavalla lisäpaneeliksi.

Malli: Babette

Koukut: Palat 4mm, reunus 3,5mm

Lanka: Itse värjätty kampavilla (noin Novita Florican paksuista)

Menekki: 1240g
Mitat: n. 130*170cm ennen reunojen pingottamista

Näistä kasvivärjätyistä oli kiva tehdä tuo peitto, tällainen värisokeakin sai nuo värien yhdistelyt onnistumaan. Ravelryssa on tullut parikin kommenttia siitä, että värit muistuttavat Klimtin maalauksia. Piti käydä kurkkaamassa ja useassa maalauksessa värimaailma onkin tuollaista keltavihreää.

Tämä on ensimmäinen peitteeni, minkä yhdistelyn tein ompelemalla enkä virkkaamalla. Peitto on mukavan letkeä, mutta vähän arveluttaa miten ompeleet kestävät.

Kun aloitin peittoprojektin, liityin Ravelryn Babette-ryhmään. Ryhmässä monet tuntuivat tekevän peiton kasaamisesta miltei tiedettä, keskustelu oli vilkasta käytetystä ompeleesta ja palojen blokkaamisesta. Keskustelun johtopäätöksenä oli suositus blokata palat yksitellen! Ja minä kun olen joskus pitänyt itseäni perfektionistina. Babetten suunnittelija kehottaa blokkaamaan koko peiton, minä päädyin blokkaamaan per paneeli. Tuli riittävän hyvä.

Peitto kootaan erillisistä paneeleista, mitkä lähtevät kiertämään keskustan suurta palaa. Periaatteen mukaan on helppo suunnitella lankojen mukaan samanlaisista palasista oma Babette-malli. Ja on minulla jo yksi uusi suunnitelma tehtynäkin, missä on vähemmän noita kahden ja neljän kerroksen paloja ja vähän enemmän muita.

Jos (kun) teen toisen Babetten, käytän pienimpien kahden kerroksen palojen virkkaamiseen pienempää koukkua. Ja käytän vielä rohkeammin vaaleita ja tummia värejä yhdessä palassa.

Kohta pääsee makuuhuoneemme melkein 20 vuotta vanha ja osittain jo puhkikulunut torkkupeitto eläkkeelle, Babette astuu pian puikkoihin!

Katsaus historiaan, osa 3

Ja nyt historiasarjan viimeinen peitto, Pojalle tekemäni.

Palat tähän virkkasin siis samaan aikaan kuin Tytönkin peittoon. Tytön peiton valmiiksi saamisen jälkeen meni jonkun aikaa ennen kuin jaksoin aloittaa tämän kokoamisen. Poikaa (9v) ei ymmärrettävästi kiinnostanut palojen sommittelu ja niinpä suunnittelin peiton kuviot itse.

En saanut mitään mahtavia oivalluksia, joten päätin vain kokeilla jostain Kaffe Fassetin neuleesta mieleen jäänyttä ristiä. Olihan tämä jotenkin myös näiden palojen virkkaamiselle sopiva päätös; projektin aloittamisessa käytetyt langat oli purettu Kaffe Fassetin suunnittelemasta mekosta. Tein kunkin ristin viidestä neliöstä ja ajatuksena oli jotenkin yrittää häivyttää nuo hempeimmät ja tyttömäisimmät värit peiton reunustalle ja saada keskustasta vähän miehekkäämmän värinen.

Sommittelin peittoa Ateenan olympialaisten maantiepyöräilyn aikana. Sitten palat numeroituihin langalla sidottuihin nippuihin ja laatikkoon. Siellä ne taisivatkin olla jonkun aikaa ennen kuin ryhdistäydyin ja päätin tehdä homman pois alta. Eihän se palojen yhdistäminen niin kauhean tuskallista ollut, mutta reunusten virkkaaminen kyllä oli vaikeaa. Peitto oli jo niin lähellä valmistumista ja sitten piti vielä virkata mustat reunukset ja kiinnittää ne virkkaamalla peittoon. Lopulta sain peiton valmiiksi joskus viime vuoden alkupuolella.

Malli: Suuri käsityölehti, Joulukuu, s. 12
Koukku: 3,5mm
Lanka: Palat Novita Alabama, reunukset Novita Tennessee
Koko: Kapeaan sänkyyn

Minusta tämä on kivan näköinen, mutta peiton valmistumisen aikaan 11 v Poika ilmoitti ettei käytä tätä. Niinpä tämä nyt odottaa alakerran vaatehuoneessa käyttämättömänä aikaa parempaa. Jos ja kun tyttöjä alkaa joskus pyöriä Pojan ympärillä, ne varmaan ymmärtävät paremmin peiton arvon ja saavat Pojan ottamaan tämän käyttöön. Toistaiseksi tytöt ei kyllä voisi Poikaa vähemmän kiinnostaa, vain jalkapallo, jääkiekko ja poikien kanssa hengailu kiinnostaa.

Seuraavalla kerralla sitten jo uusista töistä ja lankaostoksista.

Katsaus historiaan, osa 2

Toisena isona peittona esittelyssä on Tytön päiväpeite. Aloitin virkkaamaan näitä paloja joskus vuosituhannen vaihtumisen aikoihin, tarkkaa mielikuvaa ajankohdasta ei ole. Valmista tuli muutama vuosi sitten.

Alkukimmokkeena projektille oli värikkäät Novitan Alabama -langat, mistä piti tulla pienelle tytölle sopiva kirjava kesämekko. Mekon neulominen kuitenkin jäi, ja jossain vaiheessa totesin ufoutuneen mekon olevan liian pieni jo varttuneelle lapselle. Purin tekeleen ja siitä jäi sekä purettuja pätkiä että ehjää uutta lankaa. Tuumailin vähän aikaa ja totesin virkatun palapeiton olevan langoille sopiva käyttökohde.

Malli löytyi Suuren käsityölehden joulukuun numerosta vuodelta 1994. Ohjeen mukaan yksi pala on 7,5*7,5 cm ja näitä tietysti tarvitaan peiton koon mukainen määrä. Virkkasin paloja, ostin lisää lankaa ja sitten jossain vaiheessa laskin tarvittavien palojen määrää. Tavoitteeksi oli jalostunut virkata niin paljon paloja, että niistä saa molemmille lapsille päiväpeitteet yhden hengen sänkyihin. Tavoitteeksi tuli 1156 palan virkkaaminen.

Virkkasin lisää paloja ja ostin lisää lankaa. Yhden palan virkkaamiseen meni suunnilleen seitsemän minuuttia ja tein näitä aina silloin kun huvitti. Välillä meni pitempikin aika etten virkannut palan palaa. Mika Häkkinen ajoi formulaa kun virkkasin näitä ja Mikan ajoja jännätessä ja formuloja katsoessa valmistuikin paljon paloja. En muista ihan varmasti, mutta yhdestä 50 g kerästä taisi tulla noin neljätoista palaa.

Sitten jossain vaiheessa laskin paloja ja totesiin niitä olevan riittävästi. Palat jaettiin kahtia, jokaisen värin palasia oli yhtä monta Tytön ja Pojan peittoon. Jos yhden värin paloja oli pariton määrä, Pojan peittoon varattiin siniset ja vihreät parittomat, Tytön peittoon punaiset ja keltaiset.

Tyttö oli jo niin iso, että tarjosin mahdollisuutta sommitella itse palaset peittoon niin kuin haluaa. Tarjous otettiin vastaan ja tässä Tytön oman suunnittelun mukainen peitto.

Malli: Suuri käsityölehti, Joulukuu, s. 12
Koukku: 3,5mm
Lanka: Palat Novita Alabama, reunukset Novita Tennessee
Koko: Kapeaan sänkyyn

Kun tuli aika tehdä nuo reunukset, ei Alabamaa enää ollut saatavilla. Siispä virkkasin reunukset Tennesseestä. Kaikkein kovimmille tässä projektissa otti reunusten virkkaaminen, ei olisi enää huvittanut. Reunukset kuitenkin valmistuivat ja peitto otettiin käyttöön iloisena ja käytössä se on ollutkin.

Viimeisessä historiakatsauksen osassa esittelen Tytön peiton rinnakkaisprojektin eli Pojan peiton.

Katsaus historiaan, osa 1

Minulla on nyt tekeillä salaisia juttuja, joten polkkaanpa vanhoista jutuista.

Ravelrysssa sain kutsun Woolly Thoughts Fans -ryhmään, tutustuin ryhmään ja liityinkin siihen. Woolly Thoughts -sivustolla on matemaattisia neuleita, suurin osa erilaisia peitteitä ja tyynyjä. Olen Ravelryssa ihaillut monia noista peitoista ja varmasti tulen jotain tulevaisuudessa niistä toteuttamaankin.

Ryhmän sääntöjä lukiessani tuli mieleeni, että kolme vanhaa peittoprojektiani sopivat ryhmän määrittelyihin. Joten otin toissa päivänä kameran ja peitot esille ja kuvasin ne. Kuvaaminen olikin mielenkiintoista, koska peitot ovat niin isoja. Yritin ensin ottaa kuvia eri tuoleilta, mutta lopulta minun piti laittaa peitot alas laajennetulle terassin kiveykselle ja käydä ottamassa kuvat parvekkeelta peittojen saamiseksi kokonaan kuviin.

Tänään esittelen peitoista ensimmäisen, minkä olen virkannut vuonna 1985. Halusin tehdä silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle Miehelleni joululahjaksi jotain aivan erityistä. Virkkasin parisänkyyn sopivan peiton isoäidin neliöistä, neliöissä on neljä kerrosta ja kaikissa on musta ulommainen kerros ja saumatkin on tietysti virkattu samalla mustalla langalla. Jos laskin palat kuvasta oikein, oli tässä 28*23 eli 644 palaa. Langat olivat jotain opiskelijan budjettiin sopivia villasekoitelankoja.



Peiton kasaamisessa alkoi ennen joulua tulla kiire, joten iskin vaan yksinkertaisesti eri värillä tehdyt neliöt peräkkäin raidoiksi ja ihan kiva tästä tuli. Jouluaattoaamuna vielä vanhempieni kotona virkkasin muutaman kerroksen reunusta peiton ympärille äitini hoputtaessa minua.

Tämä oli vuosikausia meillä sängyssä päiväpeitteenä, nyt se on ollut muutaman vuoden vaatekomerossa ja käytössä satunnaisesti. Tämä pitäisi uudistaa, pinta on nyppyyntynyt jonkun verran ja sitten tämän voisi taas ottaa käyttöön.

Seuraavalla kerralla esittelen Tytölle virkkaamani puuvillapeiton.

Särkänniemi-Fetching

Vaikka olen ollut hiljaa, on käsityörintamalla ollut vilkasta. Ensimmäisen lomaviikon perjantaina Levottomien Tytön englanninkielen taitoa mitattiin ja soveltuvuutta vaihto-oppilaaksi testattiin Lahdessa. Levottomat yhdistelevät asiointeja ja matkoja ja niinpä Lahden matkasta tuli myös Nokian ja Särkänniemen matka.

Levottomille Sormille piti olla jotain askarreltavaa ja mukaan matkalla lähti kämmekkäiden ohje, lankaa ja puikot. Neule saatiin alkuun Lahdessa kun välttämättömien ostosten (karkkia matkalle, ruokaa Pojalle) jälkeen odottelimme Tyttöä. Sitten suunta oli kohti Nokiaa, mistä kävimme hakemassa Miehen Huutonetistä huutaman Tintin ja vielä lisäksi ison pahvilaatikollisen vanhoja sarjakuvalehtiä kolmellakympillä.

Sitten päästiinkin jo päivän pääasiaan eli Särkänniemeen. Nuorena olin oikea huvipuistopeto ja kiersin laitteesta toiseen, nykyään ei pää kestä. Minä siis parkkeerasin itseni eri paikkoihin ja huolehdin muiden nestetasapainosta ja neuloin välillä.

Ilma oli lämmin, mutta epävakainen. Yksi pitkä ja raju sadekuuro tuli niskaan ja toinen pikaisempi. Sään ansiosta ihmisiä ei ollut paikalla ihan mahdottomasti ja nuoriso pääsi juoksemaan laitteesta toiseen ilman jonoja. Koimmekin sellaisen ihmeen, että junioriosasto väsähti ja halusi kotimatkalle jo tunti ennen huvipuiston sulkeutumista.

Kämmekkäät tuli neulottua matkalla peukaloja vaille valmiiksi, viimeistely tehtiin seuraavana päivänä.

Malli: Fetching
Lanka: Schachenmayr Nomotta Alpaka
Puikot: Brittany sukkapuikot 3,75mm
Langan menekki: 42 g

Neuloin kämmekkäisin neljä kerrosta enemmän peukalon jälkeen kuin ohjeessa, myös peukaloon tuli neljä kerrosta ohjetta enemmän.

Myös Babette edistyy, kaikki palat on virkattu ja olen yhdistelemässä niitä. Alla kuvaa blokkautumassa olevista valmiista paneeleista.

Ja blokkautumassa on jotain ja jotain pitäisi pingottaakin, mutta niistä lisää myöhemmin. Kohta alkaa Serranot ja Babetten yhdistely jatkuu.