Ostoksia ja mustelmia

Puolitoista viikkoa sitten olin Lappeenrannan neulojien neuleviikonlopussa Tuhannen tarinan talossa Luumäellä.

Menomatkalla poikkesin Urheilu Koskimiehen 43-v synttäreillä. Kaupassa on viime vuosina perinteisesti annettu synttärivuosien määrän suuruinen alennus prosentteina, eli tällä kertaa alennus oli 43% normaalihinnoista. Alennus tietysti houkutteli paljon väkeä kauppaan, mutta onneksi isoon kauppaan mahtuu paljon väkeä.


 

Mukaan tarttuivat Merrellin paljasjalkakengät, kahdet Shock Absorberit ja Angry Birds otsapanta. Pyöräilykengät olisin halunnut ostaa, mutta minun kokoani ei enää ollut ainakaan hyllyssä. Ihmispaljous teki sen, että en jäänyt odottamaan palvelua ja kyselemään olisiko niitä varastossa. Urheilu Koskimies on minusta paras vierailemani urheiluvälinekauppa. Vaatteiden lisäksi löytyy varusteita lajiin kuin lajiin, varusteisiin saa varaosia, palvelu on erinomaista ja sitä on saatavilla. Kaiken lisäksi kaupasta saa yleensä vielä alennustakin pyydettäessä. Suosittelen lämpimästi.

Tuhannen tarinan talossa syötiin, tarinoitiin, neulottiin ja virkattiin. Oli kiva tavata netistä tuttuja neulojia livenä. Ja olihan siellä mahdollista tehdä ostoksiakin Tuuliviirin ja Villannen puodeista.



Tein hankintoja maltillisesti: Ostin sukkalangat kaksiin sukkiin, lyhyet 4mm sukkapuikot ja succaplokin silmukkamerkkejä. Olisivat muutkin langat houkutelleet, mutta onhan tuota kaapeissa entuudestaan. Käyn sitten shoppaamassa livenä, kun tarvitsen lankaa ja sitä on ensin neulottu poiskin. 

Nyt vähän mustelmien esittelyä, yritin saada niitä kuvattua. Olen harrastanut tankotanssia/akrobatiaa puolentoista vuoden ajan ja siinä tulee mustelmia etenkin silloin, kun opetellaan uusia liikkeitä.



Tässä oikean jalan mustelmat tänään, pohkeessa ja polven yläpuolella sisäreiden alaosassa näkyy pieniä mustelmia. Tämä on aika normaali tilanne, vaikka nykyisin ei kaikista harjoituksista välttämättä edes tule mustelmia.



Tässä vasen jalka tällä hetkellä, tämä ei ole ihan normaali tilanne vaan selkeästi pahempi. Eilen tehtiin takanojaa, ja sain siitä mahtavat mustelmat vasemman reiden sisäpuolelle alaosaan. 
Onneksi Trombosolilla saa vähän nopeutettua ruhjeiden ja mustelmien vaiheita ja häipymistä.

Polven mustelman sain tänään työpaikan hirvijahdissa. Sammal oli peittänyt maassa olevan kolon, jalka hupsahti koloon ja vieressä oli kannon tynkä. Polvi tietysti osui siihen kannon tynkään ja nyt polvi on vähän arka. Sen verran paljon maastossa tallattiin, ettei tänään edes tullut mieleen lähteä enää erikseen urheilua harrastamaan.

Ei ihan sohvaperunoita

Vesivahinkoremontti oli avaimet käteen -periaatteella ja sisälsi vastaavat pinnat kuin aikaisemminkin. Alakuvan oikeassa reunassa näkyvässä takkahuoneen seinässä oli aikaisemmin paksu antiikkirappaus. Sitä ei enää tullut, remontin tehnyt firma ilmoittei ettei pysty vastaavaa tekemään. Niinpä seinään tuli kiveä.  Lattian pinnoitan hommasimme aikaisemman laatan sijasta hintavampaa graniittia pientä lisämaksua vastaan.



Olin ennakkoluuloinen kiiltäväksi hiottua graniittia kohtaan, epäilin sitä liukkaaksi. Oikeastaan lattia on jalan alla suorastaan nihkeän tuntuinen, eikä ainakaan suihkun tai saunan jälkeen jaloissa kantautuvat vesiroiskeet tee lattiaa liukkaaksi. Graniitin toimittajan mukaan puolikiiltäväksi graniitti on liukas ja kokeilimmekin tämän laatan väärää puolta ja näin tuntui todellakin olevan.

Nyt kesällä, vuoden remontin valmistumisen jälkeen ostimme uuden sohvan. Sohva näyttää siltä, kuin se olisi ollut aina tuossa paikassa. Me kaikki tykkäämme loikoilla tuolla sohvalla enemmän tai vähemmän pitkällään. Telkkarin katselun lisäksi siellä selaillaan läppäriä, luetaan venäjän läksyjä ja neulotaan. Vaikka sohvalla viihdytäänkin, kuluu aikaa enemmän liikunnallisissa harrastuksissa. Sohvaperunoita emme siis ole.



Verhot on vielä ompelematta, kankaat on ostettu ja leikattu. Niinpä tuossa ensimmäisessä kuvassa ikkunat näyttävätkin niin alastomilta Olen odotellut inspiraatiota, inspiraation iskiessä hommat hoituvat nopeasti. Nyt kun kaikki on niin uutta ja nättiä, tekisi mieli uusia myös pöytä ja TV-taso sekä päivittää telkkari isommaksi.

Ja voihan tuota sohvaa käyttää kuvausrekvisiittanakin. Kesällä halusin  mökille mukaan jotain helppoa ja aivotonta neulottavaa, kun pitkästä aikaa tartuin puikkoihin. Kävinpä VirkkuKoukkusessa ostamassa Noro Kureyonia ja pistin puikoille lapaset.



Nämä on neulottu tiukkana neuleena 3,75 mm puikoilla raidoittaen kahdesta erivärisestä Noro Kureyonista. Näistä tulee mieleen se kaunis kesäpäivä mökillä, lisäksi näistä tulee mieleen tyttären muuttoreissu Jyväskylässä. Kun menimme syyskuun alussa muuttamaan tyttöä solukämpästä uunituoreeseen yksiöön, neuloin menomatkalla näitä lapasia. Kumma miten vahvasti käsitöihin voi liittyä muistoja, muistan vieläkin mitä neuloin katsoessani Pekingin olympialaisten naisten kaksikkosoutua.

Viikonlopuksi on kivaa tiedossa, olen lähdössä Lappeenrannan neulojien neuleviikonloppuun. Kivaa tavata livenä nettimaailmasta tuttuja neulojia.

Tuttuja juttuja

Lapasia on mukava neuloa, varsinkin paksusta langasta ja yksinkertaisella mallilla ne valmistuvat nopeasti.

Malli: Novita Syksy 2007, malli 69; Lovikka-lapaset

Puikot: 5 mm

Lanka: Järby Garn Lovikka Solid

Menekki: 110 g

Malli: Novita Syksy 2007, malli 69; Lovikka-lapaset

Puikot: 5 mm

Lanka: Järby Garn Lovikka Solid

Menekki: 115 g

 

 

Nämä lapaset tein siskon lapsille, aikaisemmat olivat jo jääneet pieniksi ja taisivat muutenkin olla loppuun käytettyjä. On mukava neuloa asusteita ja vaatteita, minkä tietää tulevan käyttöön.

 

Langat näihin lapasiin ostin Helsingin työmatkalla Menitasta vuoden 2012 alkupuolella ja lapaset neuloin myös viime vuoden helmikuun alussa. Työmatkat on yleensä niin tehokkaasti aikataulutettuja, ettei ylimääräistä aikaa jää, joskus ennen junan lähtöä saattaa jäädä tunti tai vähän enemmän.  Silloin pitää valita, käykö Stokkalla ulkomaisia lehtiä  ja Akateemisessa muita kuin suomenkielisiä kirjoja ostamassa vai käykö jommassa kummassa keskustan lankakaupassa eli Menitassa tai Fiinaneuleessa lankoja hiplaamassa. Valinnat menee varmaan aika tasan. 



Elonmerkkejä

Täällä ollaan hengissä. Elämässä on ollut niin paljon kaikkea, että bloggaamiseen ei ole ollut aikaa eikä jaksamista. Pikkuhiljaa palailen taas blogien maailmaan.

Edellisen kerran olen blogannut jouluaattona 2011. Mitä tässä välillä on tapahtunut? Jo vuoden 2011 loppupuolelta alkaen olin töissä mukana resursseiltaan alimitoitetussa projektissa, minkä seurauksena työpäivät venyivät paljon normaalia pitemmäksi. Työtilanne on nyt onneksi normalisoitunut nyt tänä vuonna kesälomien jälkeen. Vähän ennen joulua 2011 sain myös diagnoosin verenpainetaudista, minkä seurauksena aikaisemmasta epäsäännöllisestä liikunnasta on tullut säännöllisempää ja määrä on kasvanut huomattavasti. Niinpä neulomiseen käytetty aikakin on vähentynyt. Ja oli aika, että kävin vain töissä ja sitä jaksaakseni lopun vapaa-ajan käytinkin liikkuseen.

 Ja sitten vuoden 2012 maaliskuussa meillä sattui massiivinen vesivahinko. Yöllä alakerran vessan pöntön tulovesiletku oli puhjennut ja vettä ruiskusi kaupungin kaupungin vesijohtopaineella jonkun aikaa, en osaa sanoa kuinka kauan. Heräsin yöllä omituiseen kohinaan ja kun vähän aikaa heräilin, että jaksan tutkia mistä ääni tulee, selvisi ongelma kun laitoin jalat sängystä lattialle. Kyllä jalat lattian tavoittivat, mutta olivat samalla melkein 10 senttiä vedessä.
























Vesivahingosta noin viikon kuluttua alakerran seinien alaosista poistettiin puoli metriä, seinäpanelit poistettiin myös kaikki ja kaikki lattiapinnoitteet poistettiin.



Kuivurit jauhoivat alakerrassa viisi viikkoa. Makuuhuoneessa oli tuollainen kuivuri, mistä oli johdettu kostea ilma ulos.



Takkahuoneessa oli vain tuollainen, mikä puhalsi lämmintä ilmaa.




Takkahuoneessa oleskelu ei oikein houkuttanut. Miehen kanssa nukuttiin yhteensä kolme kuukautta olohuoneen lattialla ilmapatjojen päällä kuivatuksen ja remontin ajan.




Kaikki alakerran tavarat siirrettiin varastoon ja autotalliin. Samalla tuli vähennettyä joutavaksi käynyttä tavaraa, tavaraa lähti siskolle, Pelastakaa lapset ry:n kirpparille sekä seitsemän jätesäkillistä lähti kaatopaikalle.



Sänky oli piloilla vesivahingon vuoksi, niinpä ostettiin kunnon sängyt ja vielä moottoroituna, niin mies saa huonopolviset jalkansa hyvään asentoon eikä asentoa tarvitse vaihdella jatkuvasti. Makuuhuoneen kaapisto hyödynnettiin edelleen käyttöön, kaapistoa purettaessa remontoijat kolhivat katon niin, että lommot käsiteltiin ja samalla katto kuultolakattiin vaaleampaan kuosiin.


Makuuhuoneen väri vaihtui metsänvihreästä harmaaseen, sänkyjen päätyseinässä on puunrunko-aiheista tapettia, muuten tapetti on kokoharmaata.



Nyt alakerrassa on miun kaunis vessa. WC:n sisustus on nyt niukka ja ai että rakastan tuota laatikostoa. Kaikki tavarat ovat helposti käsillä laatikon aukaisim jälkeen ja ylimääräistä ei pääse kertymään.

Olin niin väsynyt viime- ja tänä vuonna, että minulla oli yli puolen vuoden jakso etten edes koskenut puikkoihin. Nyt puikot on taas kädessä, mutta satunnaisemmin kuin aikaisemmin, aikaa menee paljon muuhunkin kuin käsitöihin. Luultavasti blogissakin tullaan näkemään jatkossa muitakin kuin käsityöjuttuja.