Erään sairauden anatomia

Tämä postaus ei sisällä käsityöjuttuja, kannattaa jättää lukematta jos tietää jo etukäteen ettei yhtään kiinnosta. Kerron miten pari viimeistä viikkoani ovat sujuneet, tarina alkaa elokuun 26. päivänä.

Keskiviikko 26. elokuuta. Sain elämäni ensimmäisen migreenikohtauksen reilut viisi vuotta sitten. Kohtauksia on tullut kerran tai kaksi vuodessa, mutta ovat menneet ohi kun näköhäiriöiöiden ilmaantuessa olen ottanut saman tien ibuprofeiinia. 26. elokuuta sain taas noita näköhäiriöitä ja otin ibuprofeiinia. Kohtaus vain tulikin uudestaan muutaman tunnin kuluttua ja taas jouduin ottamaan ibuprofeiinia. Päivän aikana Ibumax 400:aa taisi mennä kolme kappaletta.

Torstai 27. elokuuta. Näkökenttä väpätti lähes jatkuvasti ja Ibumaxia meni kuusi kappaletta. Olo ei ollut paras mahdollinen, töissä oli tärkeä määrittelypalaveri joten en lähtenyt kotiinkaan potemaan.

Perjantai 28. elokuuta. Aamulla tilasin työterveyskeskuksesta lääkärin, sain torstaille 3.9. Iltapäivällä meni taas Ibumaxia. Illalla menimme äitini syntymäpäiviä viettämään, päänsärky yltyi ja Ibumax tehosi päänsärkyyn yhtä hyvin kuin karkki. Reilun tunnin kuluttua päätä särki niin kovaa, että taju oli lähteä. Lopulta pystyin vain itkemään ja lähdimme päivystykseen. Pääkipu hoidettiin migreeninä ja laukaistaan migreenisumute-Imigranilla. Lääkäri kirjoitti minulle parin Imigranin reseptin.

Viikonloppu 29-30. elokuuta. Niskat oli tajuttoman jäykät. Keppijumppasin viisi minuuttia kerrallaan kerran, kahdesti tunnissa, mutta jumppaaminen ei auttanut mitään. Lisäksi hartioita hoideltiin kylmällä ja hieromalaitteella.

Maanantai 31. elokuuta. Illalla kova migreenikohtaus, hoidettu Imigranilla.

Tiistai 1. syyskuuta. Aamulla ja illalla kylmää sekä hierontaa hartioille. Lisäksi illalla punttiennostoa, ei mitään vaikutusta niskojen jäykkyyteen.

Keskiviikko 2. syyskuuta. Illalla sain kovan migreenikohtauksen, otin Imigrania. Tällä kertaa tilanne ei lauennut Imigranilla mihinkään. Pääkipu oli taas ihan järkyttävä, pystyin taas vain itkemään. Päivystykseen, Imigrania ja joku piikki. Nuori lääkäri selitti uudet migreenin hoitosuositukset, Imigranin lisäksi syödään tulehduskipu- ja keskushermostolääkkeitä pari vuorokautta kohtauksen jälkeen. Nyt sain mukaan reseptit isommasta Imigran-satsista, Panacodista, Tramalista, Voltarenista ja Panadolista. Melkoinen coctail.

Torstaiaamuna 3. syyskuuta. Aamulla Mies vei minut työterveyskeskukseen lääkäriin ja kävimme saman tien apteekissa hakemassa edellisenä iltana määrätyt lääkkeet. Lääkärinä oli eläkkeeltä takaisin töihin hälytetty vanhahko herrasmies. Selitin millaisia oireita minulla oli ollut edellisen viikon aikana ja olin vähän sitä mieltä, että tämä ei ole normaalia migreeniä. Setä oli sitä mieltä, että kyllä tämä nyt kuitenkin migreeniä on. Verenpainetta mitattiin ja se ehkä oli hieman koholla. Ohjeeksi sain käydä mittauttamassa paineen kahdesti viikossa seuraavan kahden viikon aikana. Lisäksi setä tunnusteli hartiat ja oli vähän sitä mieltä, että jäykässä kunnossa olivat. Sain sitten lähetteen fysikaalisiin hoitoihin. Pääsenpähän nyt sitäkin kokeilemaan. Näiden lisäksi lääkärisetää kiinnostikin ainoastaan olenko ollut töissä ja oli oikein tyytyväinen ettei tarvinnut kirjoittaa saikkua.

Torstai-iltapäivänä. Ruokailun jälkeen aloin voimaan pahoin, piti käydä työpaikan vessassa oksentamassa. Lähdin kotiin potemaan, minulla oli muutenkin hammaslääkäri iltapäivällä kolmelta. Hammaslääkärin jälkeen otin yhden tramalin.

Torstai-iltana, ennen jalispeliä. Katsotiin Miehen kanssa digiboksin kovalevyltä Tarua sormusten herrasta. Mies lähti kuudeksi katsomaan Pojan jalispeliä, kyseli pärjäänkö minä pelin ajan kotona ja minä vakuuttelin pärjääväni oikein hyvin. Yritin neuloa Ravelryn Neulojan syyslomavaihdon ylläriä, mutta en oikein nähnyt mitään katsoin sitten kummalla silmällä tahansa. Minua alkoi väsyttää hurjasti ja pistinkin pitkäkseni sohvalle.

Torstai-iltana jalispelin jälkeen. Kun Mies tuli takaisin kotiin noin kahdeksan aikoihin, nukuin edelleen sohvalla. Mies herätti minut puolen kymmenen aikoihin, minä en enää ollut oikein tässä maailmassa. Mies puhui minulle ja minä olin vaan suu auki ja tuijottelin ympäri kattolistoja. Kun katsoin kelloa, kääntelin päätä molempien viisareiden suuntaan ja ihmettelin. Mies totesi, että pitää soittaa ambulanssi paikalle.

Piipaa-auto. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että Mies käveli hermostuneesti puhelimen kanssa ympäri yläkertaa ja odotti ambulanssimiehistöä. Minä vaan tuijottelin silmät pyöreinä kuin pöllönpoikanen ja pystyin vain nyökyttelemään ja pyörittelemään päätä. Poika seisoi kauhuissaan kylpytakki päällä ja tuijotti. Ambulanssikuskit kyseli kauheasti juttuja ja minä yritin vastailla, mutten oikein kyennyt. Osasin kertoa oman osoitteen, mutten sitä missä olen (=kotona). Sitten Mies nykäisi minulle kengät jalkaan ja minulle otettiin käsilaukku mukaan ja menoksi. Ulkona oli hurja ukonilma ja juoksin ambulanssikuskien kanssa ambulanssiin ja ehdin siinä parinkymmenen metrin aikana kastua aika perusteellisesti. Mies ei tietenkään älynnyt ottaa pitkähihaista paitaakaan mukaan. Kyyti oli kovaa, mutta pilli ei sentään ollut päällä.

Sairaalan päivystyksessä. Muistikuvat ensimmäisestä vuorokaudesta sairaalassa ovat hyvin hatarat, päivystykseen menosta muistan että mentiin montaa käytävää pitkin ja verhoja oli sikin sokin. Ensimmäiseksi minut oli ilmeisesti käytetty magneettikuvauksessa, koska epäiltiin verenkierron häiriöitä. Onneksi verenkierrossa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Myrkkyseulassa löytyi tramal, oli epäilty, että olisin syönyt lääkkeitä epähuomiossa myrkytykseen riittävän määrän. Mies olikin sitten laskenut minkä verran minulle keskiviikkona määrätyistä lääkkeistä oli hävinnyt.

Sairaalan tarkkailussa. Minusta testattiin herpestä, puutiaisaivokuumetta, borrelioosia, punkkeja ja selkäytimen tulehdusta. Minulla ei kuitenkaan ole mielikuvia mistään näistä. Perjantaina Mies tuli katsomaan minua ja sekin vähän itkeä pirautti. Minusta oli hassua, kun se oli niin närkästynyt hoitajien "kälättämisestä". Se oli vahtinut minun sykettäni monitorista ja Syke oli kohonnut parillakymmenellä pykälällä jos puhetta oli alkanut olla ympärillä enemmän. Neurologi tuli sitten selittämään hoitosuunnitelmaa ja kyseli mitä mieltä olin omasta tilanteesta. Omasta mielestäni mnulla oli ihan selkeä käsitys ja muistikuvat edellisen vuorokauden tapahtumista, neurologi ilmoitti olevansa eri mieltä ja Miestäkin nauratti.

Siirto osastolle perjantaina 4.9. Perjantaina minut sitten siirrettiin osastolle. Herpestä, puutiaisaivokuumetta, borrelioosia ja punkkeja vastaan aloitettiin varmuuden vuoksi antibioottitiputus. Jos testien valmistumista odotettaisiin, voisi se venyttää tiputuksen aloittamista liian myöhäiseksi. Osastolle siirtymisen jälkeen minulle tuli taas massiivinen päänsärky. Sairaanhoitaja antoi kaksi Panadolia. Lopulta kipu oli niin kovaa, että pystyin taas vaan uikuttamaan. Tää natsihoitaja sanoi, että vaikutusta pitää odottaa puolitoista tuntia. Lopulta mies alkoi olla sen verran kireänä, että oli varmaan aika lähellä ettei se alkanut huutaa tuolle idiootille. Kun tehokkaampia aineita ei ole jätetty listalle, hoitajan pitää silloin ottaa yhteyttä päivystäjään saadakseen vahvempaa ainetta. Neurologisella osastolla muutenkin tuo päänsärky on melko tyypillinen oire eikä se suinkaan silloin lähde jollain asperiinilla, buranalla tai panadolilla. Lopulta sain tramalia ja reilussa viidessä minuutissa särky oli helpottanut.

5-9.syyskuuta. Sitten vain otettiin antibioottia, odotettiin erilaisia testituloksia ja vietettiin aikaa. Kyllähän tuolla tuli nukuttua ja lepäiltyä. Mies yritti ihan tosissaan, se toi minulle kaksi kirjaa ja kesken olleen neulomuksen. Lukeminen oli ihan nounou ja neulominen myös. Pyysin kuitenkin tuomaan Favorite Socks -kirjan, KnitPicks-sukkapuikot ja muutamaa sukkalankaa. Oli ihana suunnitella erilaisia sukkia, lopulta taistelin viimeisinä päivänä sukkia muutaman kerroksen kerrallaan ja sain neulottua yhden sukan vartta vajaan kymmenen sentin verran.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kun minusta oli tehdy kaikki mahdolliset kokeet ja tulokset olivat selvinneet, diagnoosiksi tuli enkefaliitti eli aivojen virustulehdus. Tähän ei antibioottia tarvita, hoitona on lepo ja päänsärkyyn tramal. Saikku loppuu 14.10. jos läpäisen jälkikontrollin 12.10.

Olen ajokiellossa, pää on todella hidas. Olenkin joutunut mummosimulaattoriin ja pääsen nyt kokeilemaan miltä hitaat reaktiot tuntuvat.

Mitä tästä kaikesta oppii? Kova päänsärky ei välttämättä ole migreeniä ja kovaa päänsärkyä kannattaa aina mennä valittamaan lääkäriin. Jos kyseessä on verenkiertohäiriö tai joku vakava neurologinen vaiva, on erittäin tärkeää päästä hoitoon mahdollisimman pian.

Ensi kerralla taas käsityöjuttuja.