Kauas on pitkä matka

Ensimmäiseksi kiitokset kaikista ihanista peittokommenteista.

Malli on helppo, riittää että osaa ketju- ja piilosilmukan sekä pylvään, lisäksi ohjeessa on kuvat siitä mitä milläkin kerroksella tehdään. Minä virkkaan vaan yksinkertaisia, mutta joskus isojakin juttuja. Tämmöisen jos tekee asenteella pala päivässä, syntyy peitto reilussa puolessa vuodessa.

Minusta on kiva antaa itse tehtyjä juttuja muille lahjaksi, itselleni virkkasin peiton viime vuonna. Jos haluan kotiin uuden peiton, hommaan siihen lankoja lempiväreissäni. Siskon Hexagon-peitto oli sitä mitä sattui varastossa olemaan ja osittain jopa jämälankojen tuhoamisprojekti. Nyt on mielessä jo peitto vanhemmilleni, löysin jo kivan näköisen mallin ja yritänkin kokeilla sitä loman aikana.

Tänään Tyttö sitten lähti Australiaan, lähdimme ajamaan kohti lentokenttää aamulla neljän jälkeen. Isäntäperheelle lähti tällainen kasa tavaraa viemisiksi:


Mies suoritti mielellään oman osuutensa, eli kävi ostamassa uistimia. Isäntäperheen isä oli Uudessa-Seelannissa kalastamassa muutaman viikon ajan ja äiti ei oikein osannut sanoa, mitä kaloja miehensä kalastaa. Kuukkeloimme ja päättelimme, että ainakin barramundi on Australiassa suosittu kala ja sitä on istutettu läheiseen tekojärveen. Mukaan lähti siis Rapalan barra-uistimia monessa eri värissä.

Lapsille Tyttö valitsi Muumi-mukit. Pojalle Haisuli, vanhempi tyttö saa valita seuraavaksi ja tyttö 1v on kuulema niin nuori, ettei se ymmärrä mitään ja tyytyy siihen mitä saa.

Mukien lisäksi Tyttö halusi ostaa lisäksi pienet kasvopyyhkeet, myös Muumi-kuvilla.

Äidille Tyttö valitsi Marimekon patakintaan ja -lapun.

Minä halusin mukaan jotain muutakin, isäntäperheen äiti kotiäitinä kuitenkin tekee suurimman työn Tytön ruokkimisessa ja avustamisessa. Minä valitsin paikallisen tekijän huovutetun kirjankannen. Tässä on sisällä tyhjä kirja, ja kannen voi vaihtaa kirjan täytyttyä uuteen, tai halutessaan jo vaikka heti johonkin muuhun kirjaan.

Suunnitelmissa oli ensin viedä karkkeja tai suklaata, mutta Australiassa ollaan tarkkoja elintarvikkeiden kanssa. Tapasin erään tutun, jonka paras kaveri oli naitu Australiaan. Australiatar kertoi, että hänelle lähetetyistä karkeista menee perille vain satunnaisesti jotain, yleensä ne poistetaan paketeista. Äskettäin hänen kiinalaiset ystävänsä joutuivat maksamaan sakkoja muutaman sata dollaria sakkoja yritettyään tuoda Australiaan kiinalaisia mausteita. Turha kaivaa verta nenästä, syömisiä ei siis viety.

Myöskään mitään lasista ei viety, koska Tytöllä on matkalla Mount Isaan viisi lentoa ja laukku saa varmasti kyytiä. Ensin on lento Tukholmaan, Tukholmasta Kuala Lumpuriin ja sieltä Sydneyyn. Kentällä kuulimme, että Tukholman kentän päällystystöiden vuoksi kone lähtee vajaalla polttoainelastilla ja suoran Tukholmasta Malesiaan lennon sijaan käydäänkin tankkaamassa konetta Amsterdamissa. Sydneyn valmennusleirin jälkeen on vielä puolentoista tunnin lento Brisbaneen ja viimeisenä etappina kahden ja puolen tunnin lento Brisbanesta Mount Isaan.


Tyttö on tuossa keskellä. Minä en itkenyt lähtöselvityshallin lattiaa märiksi, yksi vaihtareista teki sen. Muutamaan otteeseen silmät vähän kostui, mutta se meni ohi. Nyt vaan odotellaan uutisia vaihtareiden pääsystä Sydneyyn, keskiviikon ja torstain välisenä yönä niiden pitäisi olla perillä.