Ilonen kassi

Tänään sain valmiiksi tämän kassin, mikä on minusta ihanan iloisen värinen. Malli on hauska, kun vain ensin neuloo I-cordit kahvoja varten, voi pohjan jälkeen lasketella menemään oikeaa niin kauan kuin lankaa riittää tai kassin korkeus vaikuttaisi hyvältä. Tätä neuloin kun Suomen soutajat tekivät mitalisoutunsa, eli nyt aivosoluni yhdistävät ikuisesti tämän kassin siihen soutuun.

Malli: Booga Bag
Puikot: 6mm metallipyörö
Lanka: Zitron Loft
Menekki: 146 g

Pesin kassin kahteen kertaan, kerran 40 ja kerran 60 asteessa. Tälle piti etsiä sopivan kokoista laatikkoa kuivatusalustaksi, Cheerios-muropaketti oli sopiva. Jotain juputusta muronsyöjien veljeskunnasta kuului, mutten kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Tuossa laatikon päällä kuivatuksessa kassi saa napakan muodon. Kassin koko on aika passeli. Tämäkin jää vielä odottamaan oikeaa loppusijoituskohdetta.

Laitoin äsken pingottumaan äidin jakun kappaleet, huomenna aamulla alkaa kasaus.

Nyt ei ehdi tarinoimaan enempää, on kiire perjantaipussille ja katsomaan Ruotsi-ottelua ja Hanskin juoksua.

Nyt se on mennyt sekaisin!

Lankaa on ennestäänkin riittävästi, mutta lisää piti mennä ostamaan. Kun näin Muori Menninkäisen blogissa myynnissä olevat Limbot, oli ne pakko ostaa pois kuljeksimasta. Lankaa tuli lisää kaksi kiloa, kilo harmaanvihreää ja kilo luonnonvalkoista.

Muori Menninkäinen oli laittanut mukaan välikoon virkkuukoukun, mikä oli tosi mukava yllätys. Testasin sitä käteen ja hyvin oli minun sormiini muotoiltu.

Pakettilappu oli tullut jo eilen ja Mies kysyi: "Onko siinä jotain nypläysjuttuja?" Myönsin ja kävin tänään töistä tullessa hakemassa paketin. Onnistuin salakuljettamaan langat kotiin ilman turhia kyselyjä, Mies oli nimittäin Pojan kanssa jäähallilla. Minua itseäni huvitti suunnattomasti tämä salamyhkäisyys, mutten jaksa selitellä kuinka paljon lankaa olin ostanut tai mihin ajattelin sen käyttää.

Lankakaappia piti järjestellä uudelleen, Novita Samoksen käytössä ollut kori tyhjennettiin, Samoksen loput laitettiin Novita Gardenian viereen ja Limbot laitettiin pusseineen Samos-korin paikalle.

Päässä taistelee erilaiset pusero- peittomallit. Pitää vähän aikaa kypsytellä mihin näitä käyttää.

Tänään minulla on ollut melkein koko päivän pistos kyljessä, jätän suunnistuksen väliin tältä illalta. Ja ei kun neulomaan Äidin synttärilahjaa, nyt on jo hihat menossa. Nyt pitää hoitaa tämä projekti loppuun ja sitten voi aloitella muita.

Käänteinen

Tänään valmistui Käänteinen, ohje löytyy neulelehti Ullan sivuilta. Pipon ideana on, että sitä voi pitää kummin päin tahansa. Mallina kuvissa oli hyväntuulinen Poika, joka oli lähdössä pelaamaan jalkapalloa. Ensimmäisessä kuvassa pipo on niin päin kuin minä sitä pitäisin, toisessa on se vaihtoehtoinen puoli.

Malli: Käänteinen
Puikot: 3mm bambupyörö + 3mm bambusukkikset
Lanka: Novita Wool
Menekki: 72 g

Tämä on ensiluokkainen TV-työ, työ etenee vauhdilla eikä ohjelmien juonen seuraaminen kärsi heiluvista puikoista.

Tämäkin menee Pojan jääkiekkojoukkueen turnauksen arpajaispalkinnoksi.

Sain lisäaikaa Äitin synttärilahjaksi tekeillä olevan jakun neulomiseen, juhlia vietetäänkin vasta ensi viikonloppuna eikä keskiviikkona milloin on se virallinen päivä.

Taidan nyt kuitenkin ensin lähteä sauvomaan pitemmän lenkin kun ilmakin on niin ihana. Ennen sitä pitäisi vielä ottaa makaronilaatikko pois uunista, paistaa manteliviinerit ja laittaa pyykit kuivumaan. Neulomaan ehtii sitten kun päivä on viilennyt.

Merellisiä tuotoksia

Punaiset Paraphernalia-sukat sain valmiiksi jo jonkun aikaa sitten, mutta plokkaaminen ja kuvaaminen viivästyivät. Sukat ovat kokoa 39/40, oma jalkani on pari kokoa pienempi ja siksi sukkien kärjet näyttävät kuvassa vähän lörpöiltä. Ohje löytyy Tainan Käsillään -blogista.

Malli: Paraphernalia
Puikot: KnitPicks 2,5mm

Lanka: Sandnes Sisu
Menekki: 90 g

Malli on kiva, pitkät matka huristellaan menemään 3o-1n-neuletta ja sitten on nuo palmikot välillä harvempaan ja välillä tiheämpään. Tein kantapään koon 40 mukaiseen kohtaan. Sisu on paksumpaa lankaa kuin ohjeessa, joten kärjessä minun piti jättää viimeinen palmikkokuvio vähän kesken ettei näistä olisi tullut uimaräpylään sopivat. Teen näitä jatkossakin, mutta sitten ohuesta sukkalangasta tai Sisusta neuloessa pitää huomioida tuo ohjetta paksumpi lanka.

Mitäs merellistä punaisissa sukissa on? Minusta Paraphernalian palmikkokuviot muistuttavat solmuille sidottuja paksuja köysiä.

Merellinen teema jatkuu Typyn Käsillä tekemisen terapiaa -blogin Jacques Cousteau -pipoilla. Kaikki minun ikäiseni ja vanhemmat ihmiset varmaan muistavat Jacques-Sedän meriaiheisista ohjelmista ja jotenkin muistelen päässä usein olleen mustan pipon ilmastosta riippumatta. Mallina on Poika 13 v, joka vetäisi pipot naamalle niin ettei vahingossakaan mitään vilahda.

Malli: Jacques Cousteau
Puikot: 3,5mm metallipyörö & 3,5mm bambusukkikset

Lanka: Sandnes Smart

Menekki: 78g

Strategiset tiedot samat kuin edellisessäkin pipossa. Tämä on taas malli minun mieleeni; yksinkertainen, mutta joku juju mallista löytyy. Tässä se juju on tietenkin nuo päälaen kavennukset. Pipot menevät pojan jääkiekkojoukkueen oman turnauksen arpajaispalkinnoiksi.

Kävin taas työmatkalla Tikkurilassa ja kävin Neule- ja lankastudio Villiksessä, enkä nytkään päässyt kaupasta pois tyhjin käsin. Mukaan tarttui kaksi vyyhtiä ohutta Pirtin Kehräämön karstalankaa. Näistä tulee joko ohut liivi minulle itselleni tai sitten torkkupeitto kummitytölle tai siskontytölle.

Tänään meillä juhlitaan, Tyttö täyttää 16 vuotta. Sukulaiset tulevat käymään tänään iltapäivällä ja kaverit tulevat huomenna. Täytekakun teen valmiista pohjasta, itse teen juusto-aprikoositortun. Lisäksi olen luvannut käydä tänään Pojan kanssa vaatteita shoppailemassa.

Neulonta-aika taitaa tänään jäädä aika lyhyeksi, mutta puikkojen pitäisi kyllä heilua tiuhaan tahtiin. Äitini syntymäpäivä on nimittäin keskiviikkona ja aion antaa äidille lahjaksi Samoksesta tehdyn jakun. Takakappale on neulottu ja etukappaleet melkein puolessa välissä. Jotenkin tuo mallin verkkoneule vaan tökkii. Pitää varmaan keksiä joku kiihoke, mikä saa mielenkiinnon pysymään tiukasti Samos-jakussa. Olisikohan tämä hyvä? Saan aloittaa sukat Noron sukkalangasta jos saan jakun ajoissa valmiiksi. Minusta tämä on aika hyvä.

SNY-postia ja muutakin

SNY jo vähän vihjailikin postia olevan tulossa. Tänään töistä tullessa postilaatikossa oli pehmeä paketti (jes!) ja SNY-emo lähettäjänä. Nopeasti kamera kainaloon, sakset messiin ja pakettia purkamaan. Paketista paljastui 200g vihreää Kamena-lankaa, punainen huovutettu rintakoru, hedelmä/suklaa/pähkinäsekoitus ja kortti.

Paketti on todella mieluinen, olisin ostanut lankaa viime talvena paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä, mutta mieluisat värit olivat jo lopussa. Tämä väri on ihan justiinsa minun omaani, luultavasti tästä tulee sitten aikanaan hartiahuivi. Täytyy laittaa mietintämyssy käyntiin ja yrittää löytää täydellinen malli juuri tälle langalle. Rintakoru on lämpimän punainen, mukana vähän liilaa. Tämä tulee käyttöön kunhan kelit viilenevät ja pitkähihaista pidetään taas päällä töissä. Mies oli ylitöissä, Tyttö uimassa ja Poika palloa potkimassa ja sainkin nautiskella herkut ihan itse Usain Boltin juoksua odotellessa ja katsellessa.

Suuret kiitokset Salaiselle ystävälle tästä paketista, iloa tästä riittää pitkäksi aikaa.

Postilaatikko suorastaan pullisteli tänään. Salaisen paketin lisäksi sain myös Liinalta tilaamani S- ja L-koon succaplocit, M-koon plokit olinkin tilannut jo aikaisemmin.

Nyt minä olen valmiina Sukkasatoon, mihin myös ilmoittauduin mukaan. Nyt syntyy nättejä ja viimeisteltyjä sukkapareja myös pienempiin ja vähän suurempiin jalkoihin.

Salaisen paketti ja Succaplocit on kuvattu kesälomalla laatoitetulla etupihan terassilla. Postin tuomien juttujen alla näkyy vähän paremmin nuo pyöreät kuviot, mitä on yhteensä neljä kappaletta. Tässä alimpana yleiskuva laatoituksesta. Terassi on nyt paljon kauniimpi ja viityisämpi kuin pelkällä betonipinnalla. Mitähän sitä ensi kesänä rakennettaisiin?

Postipoika ahkerana

Ensimmäiseksi kiitos kaikille Babette-peittoa kommentoineille. Peitto valmistui poikkeuksellisen nopeasti, koska olin lomalla ja värien valitseminen yksittäisiin lappuihin todella koukutti. Palojen kasaaminenkin kävi yllättävän sutjakasti. Koska Babette kasataan pienemmistä paneeleista, oli tavoitteena oli aina saada paneeli kerrallaan valmiiksi. Jos olisin kasatessa ajatellut koko peiton kasaamista, olisi homma voinut tuntua ylivoimaiselta.

Ja sitten tähän päivään tai oikeastaan tarkemmin viime viikkoon. En saanut viime viikolla kuvattaua näitä postin tuomia juttuja, jotenkin aina tuo loman jälkeinen viikko töihin menoineen ja lasten koulunkäynnin aloituksineen on melko tahmea. Mutta tässäpä sitten näitä.

Viime maanantaina oli postin mukana tullut pakettikortti ja syöksyin postiin hakemaan sen. Paketissa oli lankaostoksia Novitan Neulomon Katjulta. Ostin 350 g kasvivärjättyä Stahlsche Wollen Limboa ja reilut 250 g Novitan Woolia. Limboa katselin sillä silmällä, josko siitä, Babetten jämistä ja vielä värjäämättömistä villoista värjättynä ja joidenkin langanjämien kanssa saisi aikaan uuden Babetten.

Woolista tulee luultavasti pipoja ja lapasia uimareiden ja kiekkoilijoiden arpajaisiin/myyjäisiin. Jääkiekkojoukkueella on oma turnaus 20.9, sinne jokaisen pojan pitää tuoda 8 arpajaispalkintoa. 4.10. on ylialueellinen turnaus, minne jokainen hoitaa 5 arpajaispalkintoa. Lisäksi normaaleissa sarjan kotipeleissä on arpajaiset, joista yhteen pitää viedä 5 palkintoa. Eli yhteensä näistä tulee jo 18 palkintoa. Kaikkia palkintoja en neulo, mutta mahdollisimman monta kuitenkin yritän tehdä kun suurin osa ihmisistä tuntuu pitävän näistä itse tehdyistä pipoista, lapasista ja sukista ja arvostaa niitä.

Tiistaina töistä kotiin tullessa keittiön pöydällä oli tiukka muovinen paketti ja tekstiä lontoonkielellä. Olin reilu viikko aikaisemmin tehnyt ensimmäisen lankatilaukseni ulkomailta, virikkeitä sain Kiolta ja tilauksen tein Little Knitsilta. Langat olivat alennuksessa ja tällaista sieltä tuli:

Yksi sadan gramman kerä Noro Kureyon sukkalankaa. Tästä tulee tietysti jotkut superihkut sukat minulle itselleni.

Puoli kiloa Noro Kureyon lankaa. Tästä tulee minulle ylösalaisin villis.


Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä loppuviikosta postilaatikkoon oli tuotu syksyn VK-lehti. Neulomossa tuli tilaisuus hommata VK, kun Tinja oli hamstrannut muutaman ylimääräisen kappaleen. Ja minähän tartuin syöttiin kuin ahven koukkuun. Tämä oli pakko saada Vihervaaran takia, tytölle meinaan tikutella sen, kokoja oli paljon enemmän kuin alkuperäisessä Tikrun blogissa julkaistussa versiossa. Tytön koko on XS, pitää vaan tutkia ohje tarkkaan ennen neulomisen aloittamista, lanka nimittäin VK:n versiossa ihan erilaista kuin alkuperäisessä ohjeessa . Muutamat lapaset siitä myös todennäköisesti teen.

Babette valmis

Levottomien perhe on taas palannut normaaliin aikatauluun. Kun nettikoneita on kaksi, netin käyttäjiä neljä ja kaikki haluaisivat piipahtaa tiedon valtatiellä samaan aikaan, on oltava nopeat refleksit ja luontainen kyky tarkkailla ja udella muiden tekemisiä. Minä taidan olla tässä perheen vähiten menestyksellinen. Eli päivityksiä tulee taas hyvin epäsäännöllisesti ja kommentoin muiden blogeissa vielä vähemmän kuin loman aikana jos ehdin ollenkaan.

Kiitokset kaikille vanhoja peittoja kommentoineille, nyt minulla on ilo juuri valmistunut Babette-peiton. (Eikö ollutkin sujuva aasinsilta?) Ajatuksena oli blokata reunatkin ennen parempia kuvia ja esittelyä, mutten tiedä milloin tuo blokkaaminen onnistuu joten esittelen peiton nyt enkä pihtaa enempää.

Projektin lähtökohtana olivat itse 16 vuotta sitten kasvivärjätyt langat, joille piti keksiä sopiva projekti. Kun näin Babetten, oli valinta käytännössä tehty. Aloitin palojen virkkaamisen lomaa edeltävän viimeisen työpäivän iltana ja itse palojen virkkaamisen ei tainnut kovin paljon kahta viikkoa enempää mennä. Yhdistelyyn meni suunnilleen toiset kaksi viikkoa ja peitto valmistuikin viimeisenä lomapäivänä.

Palojen virkkaaminen oli todella addiktoivaa, lennosta suunnittelin noita palojen värejä. Tein mallin mukaan vain noiden eri värien kerrosmäärät, mitään sen kummempaa värisuunnitelmaa minulla ei ollut.

Koska lankaa jäi reilusti varsinaisen mallin palojen virkkaamisen jälkeen ja peitto oli miltei neliön muotoinen, virkkasin vielä paloja suurimman paneelin suunnitelman verran ja järjestelin ne vähän eri tavalla lisäpaneeliksi.

Malli: Babette

Koukut: Palat 4mm, reunus 3,5mm

Lanka: Itse värjätty kampavilla (noin Novita Florican paksuista)

Menekki: 1240g
Mitat: n. 130*170cm ennen reunojen pingottamista

Näistä kasvivärjätyistä oli kiva tehdä tuo peitto, tällainen värisokeakin sai nuo värien yhdistelyt onnistumaan. Ravelryssa on tullut parikin kommenttia siitä, että värit muistuttavat Klimtin maalauksia. Piti käydä kurkkaamassa ja useassa maalauksessa värimaailma onkin tuollaista keltavihreää.

Tämä on ensimmäinen peitteeni, minkä yhdistelyn tein ompelemalla enkä virkkaamalla. Peitto on mukavan letkeä, mutta vähän arveluttaa miten ompeleet kestävät.

Kun aloitin peittoprojektin, liityin Ravelryn Babette-ryhmään. Ryhmässä monet tuntuivat tekevän peiton kasaamisesta miltei tiedettä, keskustelu oli vilkasta käytetystä ompeleesta ja palojen blokkaamisesta. Keskustelun johtopäätöksenä oli suositus blokata palat yksitellen! Ja minä kun olen joskus pitänyt itseäni perfektionistina. Babetten suunnittelija kehottaa blokkaamaan koko peiton, minä päädyin blokkaamaan per paneeli. Tuli riittävän hyvä.

Peitto kootaan erillisistä paneeleista, mitkä lähtevät kiertämään keskustan suurta palaa. Periaatteen mukaan on helppo suunnitella lankojen mukaan samanlaisista palasista oma Babette-malli. Ja on minulla jo yksi uusi suunnitelma tehtynäkin, missä on vähemmän noita kahden ja neljän kerroksen paloja ja vähän enemmän muita.

Jos (kun) teen toisen Babetten, käytän pienimpien kahden kerroksen palojen virkkaamiseen pienempää koukkua. Ja käytän vielä rohkeammin vaaleita ja tummia värejä yhdessä palassa.

Kohta pääsee makuuhuoneemme melkein 20 vuotta vanha ja osittain jo puhkikulunut torkkupeitto eläkkeelle, Babette astuu pian puikkoihin!

Katsaus historiaan, osa 3

Ja nyt historiasarjan viimeinen peitto, Pojalle tekemäni.

Palat tähän virkkasin siis samaan aikaan kuin Tytönkin peittoon. Tytön peiton valmiiksi saamisen jälkeen meni jonkun aikaa ennen kuin jaksoin aloittaa tämän kokoamisen. Poikaa (9v) ei ymmärrettävästi kiinnostanut palojen sommittelu ja niinpä suunnittelin peiton kuviot itse.

En saanut mitään mahtavia oivalluksia, joten päätin vain kokeilla jostain Kaffe Fassetin neuleesta mieleen jäänyttä ristiä. Olihan tämä jotenkin myös näiden palojen virkkaamiselle sopiva päätös; projektin aloittamisessa käytetyt langat oli purettu Kaffe Fassetin suunnittelemasta mekosta. Tein kunkin ristin viidestä neliöstä ja ajatuksena oli jotenkin yrittää häivyttää nuo hempeimmät ja tyttömäisimmät värit peiton reunustalle ja saada keskustasta vähän miehekkäämmän värinen.

Sommittelin peittoa Ateenan olympialaisten maantiepyöräilyn aikana. Sitten palat numeroituihin langalla sidottuihin nippuihin ja laatikkoon. Siellä ne taisivatkin olla jonkun aikaa ennen kuin ryhdistäydyin ja päätin tehdä homman pois alta. Eihän se palojen yhdistäminen niin kauhean tuskallista ollut, mutta reunusten virkkaaminen kyllä oli vaikeaa. Peitto oli jo niin lähellä valmistumista ja sitten piti vielä virkata mustat reunukset ja kiinnittää ne virkkaamalla peittoon. Lopulta sain peiton valmiiksi joskus viime vuoden alkupuolella.

Malli: Suuri käsityölehti, Joulukuu, s. 12
Koukku: 3,5mm
Lanka: Palat Novita Alabama, reunukset Novita Tennessee
Koko: Kapeaan sänkyyn

Minusta tämä on kivan näköinen, mutta peiton valmistumisen aikaan 11 v Poika ilmoitti ettei käytä tätä. Niinpä tämä nyt odottaa alakerran vaatehuoneessa käyttämättömänä aikaa parempaa. Jos ja kun tyttöjä alkaa joskus pyöriä Pojan ympärillä, ne varmaan ymmärtävät paremmin peiton arvon ja saavat Pojan ottamaan tämän käyttöön. Toistaiseksi tytöt ei kyllä voisi Poikaa vähemmän kiinnostaa, vain jalkapallo, jääkiekko ja poikien kanssa hengailu kiinnostaa.

Seuraavalla kerralla sitten jo uusista töistä ja lankaostoksista.

Loma ohi

Kesäloma tuli ja meni, tässä pientä yhteenvetoa lomasta.

Käsitöiden suhteen kesäloma meni hyvin, Babette valmistui viimeisenä lomapäivänä eli eilen kun päättelin reunakerrosten langanpäät. Reunat rullautuvat jonkun verran, joten niille pitänee tehdä jonkunlainen blokkaus. Vielä en tuota kuitenkaan jaksanut tehdä, pitää miettiä mihin ja miten peiton virittäisi. Laitan tänne blogiin kuvat ja tarinaa peitosta ihan vihoviimeisen viimeistelyn jälkeen. Secret of Bad Nauheim ei edennyt mihinkään, jätän sen suosiolla ensi talven aurinkoloman työksi. Ei paina paljon, mutta tekemistä on ihan riittävästi.

Muuta valmistunutta olivat kolmet sukat (yksi pari on vielä polkkaamatta), pipo, kämmekkäät, Revontuli ja jotain pientä Salaiselle neuleystävälleni.

Lomalla retkeilimme Särkänniemessä, Lappeenrannassa ja mökillä. Kelit oli todella epävakaisia ja harvemmin oli kahta lämmintä päivää peräkkäin. Kävimmekin vain kertaalleen mökillä.

Meillä rakenneltiin, mökillä käydessä vaihdoimme saunan kiukaan uuden piipun kiukaalle ja kotona laatoitimme sisäänkäynnin terassin. Pitää ottaa siitäkin kuva, kun aurinko joskus taas paistaa jos aurinko vielä paistaa nyt syksyllä. Mies tietysti saumasi laatat viime aikojen ainoana hellepäivänä ja minä vietin päivän hangaten saumauslaastia laatoista. Laatat on sellaista pientä kuviollista, minkä uurteisiin laasti tarttui kuin pikaliima. Tämän projektin jälkiseurauksena mies myös poti monta päivää kipeää selkää ja tunto katosi muutamasta varpaasta. En ymmärrä mistä se sai yllättäen päähänsä tuon laatoituksen, minä en ollut sitä vaatinut. Lopputulos on kyllä kaunis.

Sitten vaan oltiin ja nautittiin ja puuhasteltiin normaaleja kodin juttuja, pihallakin tuli möyrittyä. Muutaman viikon jälkeen olin niin täynnä energiaa, että tein kaun suunnittelemani urakan ja siivosin "Äidin työpajan" eli kodinhoitohuoneen. Nyt kaikki kankaat ja langat ovat siististi kaapeissa. Ihanaa. Vielä kun saisi muutkin rojukätköt käytyä läpi joskus.

Vaikka lapset ovat jo isoja, oli meillä tänään vähän jännitystä kummankin mennessä uuteen kouluun. Luokat olivat onneksi mieluisia ja muutenkin molemmat ovat positiivisella mielellä. Tästä se kilpajuoksu ajan kanssa kohti joulua taas alkoi.

Katsaus historiaan, osa 2

Toisena isona peittona esittelyssä on Tytön päiväpeite. Aloitin virkkaamaan näitä paloja joskus vuosituhannen vaihtumisen aikoihin, tarkkaa mielikuvaa ajankohdasta ei ole. Valmista tuli muutama vuosi sitten.

Alkukimmokkeena projektille oli värikkäät Novitan Alabama -langat, mistä piti tulla pienelle tytölle sopiva kirjava kesämekko. Mekon neulominen kuitenkin jäi, ja jossain vaiheessa totesin ufoutuneen mekon olevan liian pieni jo varttuneelle lapselle. Purin tekeleen ja siitä jäi sekä purettuja pätkiä että ehjää uutta lankaa. Tuumailin vähän aikaa ja totesin virkatun palapeiton olevan langoille sopiva käyttökohde.

Malli löytyi Suuren käsityölehden joulukuun numerosta vuodelta 1994. Ohjeen mukaan yksi pala on 7,5*7,5 cm ja näitä tietysti tarvitaan peiton koon mukainen määrä. Virkkasin paloja, ostin lisää lankaa ja sitten jossain vaiheessa laskin tarvittavien palojen määrää. Tavoitteeksi oli jalostunut virkata niin paljon paloja, että niistä saa molemmille lapsille päiväpeitteet yhden hengen sänkyihin. Tavoitteeksi tuli 1156 palan virkkaaminen.

Virkkasin lisää paloja ja ostin lisää lankaa. Yhden palan virkkaamiseen meni suunnilleen seitsemän minuuttia ja tein näitä aina silloin kun huvitti. Välillä meni pitempikin aika etten virkannut palan palaa. Mika Häkkinen ajoi formulaa kun virkkasin näitä ja Mikan ajoja jännätessä ja formuloja katsoessa valmistuikin paljon paloja. En muista ihan varmasti, mutta yhdestä 50 g kerästä taisi tulla noin neljätoista palaa.

Sitten jossain vaiheessa laskin paloja ja totesiin niitä olevan riittävästi. Palat jaettiin kahtia, jokaisen värin palasia oli yhtä monta Tytön ja Pojan peittoon. Jos yhden värin paloja oli pariton määrä, Pojan peittoon varattiin siniset ja vihreät parittomat, Tytön peittoon punaiset ja keltaiset.

Tyttö oli jo niin iso, että tarjosin mahdollisuutta sommitella itse palaset peittoon niin kuin haluaa. Tarjous otettiin vastaan ja tässä Tytön oman suunnittelun mukainen peitto.

Malli: Suuri käsityölehti, Joulukuu, s. 12
Koukku: 3,5mm
Lanka: Palat Novita Alabama, reunukset Novita Tennessee
Koko: Kapeaan sänkyyn

Kun tuli aika tehdä nuo reunukset, ei Alabamaa enää ollut saatavilla. Siispä virkkasin reunukset Tennesseestä. Kaikkein kovimmille tässä projektissa otti reunusten virkkaaminen, ei olisi enää huvittanut. Reunukset kuitenkin valmistuivat ja peitto otettiin käyttöön iloisena ja käytössä se on ollutkin.

Viimeisessä historiakatsauksen osassa esittelen Tytön peiton rinnakkaisprojektin eli Pojan peiton.

Katsaus historiaan, osa 1

Minulla on nyt tekeillä salaisia juttuja, joten polkkaanpa vanhoista jutuista.

Ravelrysssa sain kutsun Woolly Thoughts Fans -ryhmään, tutustuin ryhmään ja liityinkin siihen. Woolly Thoughts -sivustolla on matemaattisia neuleita, suurin osa erilaisia peitteitä ja tyynyjä. Olen Ravelryssa ihaillut monia noista peitoista ja varmasti tulen jotain tulevaisuudessa niistä toteuttamaankin.

Ryhmän sääntöjä lukiessani tuli mieleeni, että kolme vanhaa peittoprojektiani sopivat ryhmän määrittelyihin. Joten otin toissa päivänä kameran ja peitot esille ja kuvasin ne. Kuvaaminen olikin mielenkiintoista, koska peitot ovat niin isoja. Yritin ensin ottaa kuvia eri tuoleilta, mutta lopulta minun piti laittaa peitot alas laajennetulle terassin kiveykselle ja käydä ottamassa kuvat parvekkeelta peittojen saamiseksi kokonaan kuviin.

Tänään esittelen peitoista ensimmäisen, minkä olen virkannut vuonna 1985. Halusin tehdä silloiselle poikaystävälleni, nykyiselle Miehelleni joululahjaksi jotain aivan erityistä. Virkkasin parisänkyyn sopivan peiton isoäidin neliöistä, neliöissä on neljä kerrosta ja kaikissa on musta ulommainen kerros ja saumatkin on tietysti virkattu samalla mustalla langalla. Jos laskin palat kuvasta oikein, oli tässä 28*23 eli 644 palaa. Langat olivat jotain opiskelijan budjettiin sopivia villasekoitelankoja.



Peiton kasaamisessa alkoi ennen joulua tulla kiire, joten iskin vaan yksinkertaisesti eri värillä tehdyt neliöt peräkkäin raidoiksi ja ihan kiva tästä tuli. Jouluaattoaamuna vielä vanhempieni kotona virkkasin muutaman kerroksen reunusta peiton ympärille äitini hoputtaessa minua.

Tämä oli vuosikausia meillä sängyssä päiväpeitteenä, nyt se on ollut muutaman vuoden vaatekomerossa ja käytössä satunnaisesti. Tämä pitäisi uudistaa, pinta on nyppyyntynyt jonkun verran ja sitten tämän voisi taas ottaa käyttöön.

Seuraavalla kerralla esittelen Tytölle virkkaamani puuvillapeiton.

Lina valmis

Kun näin Johannan Joko knits -blogin Lina-pipon, tiesin heti neulovani sen itselleni. Pipo on minun mieleeni, sopivan selkeä mutta siinä on kuitenkin joku jippo. Sain omani valmiiksi viime sunnuntaina. Alla pipo vielä lepää vähän vaatimattoman näköisenä grillauspöydällä.

Malli: Lina

Puikot: 4mm metallipyörö ja 4mm metallisukkikset

Lanka: Sandnes Smart

Menekki 72 g

Kesästä huolimatta olen istuskellut lyhyitä aikoja se päässä ja käynyt ihailemassa välillä peilistä. Pipo vaan on niin kaunis ja mukava päässä. Tästä tulee kaikkien aikojen suosikkipipo ja lähimmät ovat vaarassa saada tällaisen joulu/synttärilahjaksi.

Täsä se on minun päässäni. Kun pipo on päässä, palmikot aukeavat kauniisti. Oli muuten jännä huiskia kameralla kuvia omasta päästä, osa kuvista näytti metsään. Kirjaimellisesti.

Pipo on melko helppo neuloa, palmikot ovat yhdentoista kerroksen välein. Itse tykkään syvistä pipoista, mutta jos neulon tätä muille, vähennän kerrokset palmikoiden välillä yhdeksään. Yritin ensin tehdä palmikoita ohjeen mukaisesti ilman palmikkopuikkoa, mutta joidenkin minuuttien avuttoman räpellyksen jälkeen otin palmikkopuikon käyttöön.

Viime vuonna ja tämän kesän alkupuolella minua vaivasi pihaväsymys; ei oikein huvittanut. Nyt olenkin sitten monena päivänä huiskinut pihalla useamman tunnin kerrallaan. Olen tehnyt muutamia pieniä istutusten laajennuksia, kasvien vaihtoa paikasta toiseen ja kitkemistä. Kitkeminen on jotenkin niin mukavaa, siinä näkee heti työn jäljet.

Laitankin tähän myös vähän näkymiä puutarhasta, kun siellä on tullut viime aikoina riuhdottua.
Yläpuolella on parvekkeen itäseinustan parvekelaatikot, nyt ne taitavat olla parhaassa paraatikunnossa.

Tässä alakerran terassi takkahuoneen edestä. Laajensimme kiveystä pari metriä pihalle päin. Uusi osa on vielä ihan vaalea, mutta tummunee muun betonikiveyksen väriseksi parissa vuodessa. Vanha betonikiveys erottuu terassin vasemmassa reunassa ja uuden kiveyksen takana selvästi tummempana.

Tässä muumitalomme, minkä mies rakensi talonrakennuksesta yli jääneestä puutavarasta. Joitain metriä lautoja piti ostaa, kattohuopa ja sininen maali. Muumitalon liukumäki poistettiin viime kesänä, meidän lapset kun alkaa jo olla liukuiän ohi ja vanerikin oli huonossa kunnossa. Muistona liukumäestä on kuitenkin vielä nuo pienet ovet toisessa kerroksessa.


Tässä näkymä Muumitalon ovelta etelään päin. Taustalla pilkottaa Vuoksi.

Tässä eteläseinustan istutuksia; sammalleimua, maksaruohoja ja mehitähteä.

Nyt lähden kuntorasteille. Nuorena tyttönä suunnistin kilpaa ja olen nyt muutaman viime vuoden aikana käynyt kuntorasteilla aina kun olen vain päässyt. Vielä pitäisi saada lisää juoksukilometrejä alle, sitten suunnistuksesta nauttisi enemmän.

Revontuli, ostoksia ja heinäkuun raportti

Alla viimeinen heinäkuussa valmistunut neule; toinen Revontuli-huivini. Miehen ryökäle ei sanonut noista varjoista kuvassa, otinpa sitten itse toisen kuvan ilman varjoja.

Huivia neuloessa piti jännätä langan riittämistä. Aloitin ainaoikean neulomisen, kun näytti ettei lanka riitä. Muutaman kerroksen jälkeen näyttikin, että lanka riittää hyvin, purin ne pari lopetuksen alkukerrosta. Lopussa kerä pieneni huolestuttavaa vauhtia ja päättely jäi muutaman metrin vajaaksi. Käytin päättelyyn vanhaa harmaata Novitan Karstalankaa eikä se näy ellei joku ala huivin kulmaa erikseen tutkimaan.

Malli: Revontuli

Puikot: Bambupyörö 5,5 mm

Lanka: Pirtin Kehräämön karstalanka 140 TEX x 2

Menekki: 192 g

Heinäkuussa langanostopihtaus petti jonkin verran, mutta kaikelle ostetulle on hyvä selitys.

Isän lämpösukkien langan loppuessa ostin varmuuden vuoksi lisää Schachenmayrin Alpaka -lankaa 100g, 20 g tarvittiin sukkien valmiiksi neulomiseen. Piti ostaa tuota lankaa vielä 100g toista väriä, lanka kun vaan on niin ihanaa.

Isä joutui sairaalaan angiinan vuoksi ja kävimme katsomassa häntä eilen. Kun pääsin oikeaan lankakauppaan Lappeenrannan Pyöröpuikkoon, oli itsehillintä kovilla.

Ostin Zitron Loftia, tästä joku saa synttäri- tai joululahjaksi Booga Bagin. Ostin myös yksiväristä Red Heartin sukkalankaa ja yhden 50 g kerän Sandnesin Sisua kun Paraphernalia-sukan kärki lähestyy ja samalla Sisu-kerä pienenee vähän turhan reipasta tahtia. Lisäksi ostin jotain kivaa omalle Salaiselle ystävälleni, lanka lähtee ilahduttamaan häntä ensi viikon alkupuolella.

Lomani alkoi heinäkuun puolessa välissä ja se näkyy myös langan kulutuksessa. Vaikka olen enimmäkseen askarrellut Babetten kanssa, olen saanut paljon muutakin valmiiksi. Heinäkuussa:

• Ostin lankaa: 500 g
• Töitä valmistunut: 1008 g
• Lankavaraston muutos: -508 g

Vuoden alusta:

• Lankaa ostettu: 5006 g
• Lankaa saatu: 650 g
• Lankaa purettu: 322 g
• Töitä valmistunut: 7176 g
• Lankaa lahjoitettu: 370 g
• Lankavaraston muutos: -1568 g

Babettesta on menossa kahden viimeisen paneelin yhdistely. Jos ei mitään ihmeellistä tapahdu, saan Babetten valmiiksi ennen loman loppua. Alla vielä kuvaa tämän hetken tilanteesta, keskellä ovat valmiit paneelit, paneelit 1-5 on myös yhdistelty jo yhteen. Oikean reunan paneelin palaset on osittain yhdistelty ja vasemman reunan palaset ovat vielä irrallisia.

Nyt on pakko sanoa, että palojen yhdistely jo vähän tympii, mutta lopun lähestymisestä saa jo lisää intoa.