tiistai 5. elokuuta 2008

Lina valmis

Kun näin Johannan Joko knits -blogin Lina-pipon, tiesin heti neulovani sen itselleni. Pipo on minun mieleeni, sopivan selkeä mutta siinä on kuitenkin joku jippo. Sain omani valmiiksi viime sunnuntaina. Alla pipo vielä lepää vähän vaatimattoman näköisenä grillauspöydällä.


Malli: Lina
Puikot: 4mm metallipyörö ja 4mm metallisukkikset
Lanka: Sandnes Smart
Menekki 72 g

Kesästä huolimatta olen istuskellut lyhyitä aikoja se päässä ja käynyt ihailemassa välillä peilistä. Pipo vaan on niin kaunis ja mukava päässä. Tästä tulee kaikkien aikojen suosikkipipo ja lähimmät ovat vaarassa saada tällaisen joulu/synttärilahjaksi.

Täsä se on minun päässäni. Kun pipo on päässä, palmikot aukeavat kauniisti. Oli muuten jännä huiskia kameralla kuvia omasta päästä, osa kuvista näytti metsään. Kirjaimellisesti.

Pipo on melko helppo neuloa, palmikot ovat yhdentoista kerroksen välein. Itse tykkään syvistä pipoista, mutta jos neulon tätä muille, vähennän kerrokset palmikoiden välillä yhdeksään. Yritin ensin tehdä palmikoita ohjeen mukaisesti ilman palmikkopuikkoa, mutta joidenkin minuuttien avuttoman räpellyksen jälkeen otin palmikkopuikon käyttöön.

Viime vuonna ja tämän kesän alkupuolella minua vaivasi pihaväsymys; ei oikein huvittanut. Nyt olenkin sitten monena päivänä huiskinut pihalla useamman tunnin kerrallaan. Olen tehnyt muutamia pieniä istutusten laajennuksia, kasvien vaihtoa paikasta toiseen ja kitkemistä. Kitkeminen on jotenkin niin mukavaa, siinä näkee heti työn jäljet.

Laitankin tähän myös vähän näkymiä puutarhasta, kun siellä on tullut viime aikoina riuhdottua.
Yläpuolella on parvekkeen itäseinustan parvekelaatikot, nyt ne taitavat olla parhaassa paraatikunnossa.

Tässä alakerran terassi takkahuoneen edestä. Laajensimme kiveystä pari metriä pihalle päin. Uusi osa on vielä ihan vaalea, mutta tummunee muun betonikiveyksen väriseksi parissa vuodessa. Vanha betonikiveys erottuu terassin vasemmassa reunassa ja uuden kiveyksen takana selvästi tummempana.

Tässä muumitalomme, minkä mies rakensi talonrakennuksesta yli jääneestä puutavarasta. Joitain metriä lautoja piti ostaa, kattohuopa ja sininen maali. Muumitalon liukumäki poistettiin viime kesänä, meidän lapset kun alkaa jo olla liukuiän ohi ja vanerikin oli huonossa kunnossa. Muistona liukumäestä on kuitenkin vielä nuo pienet ovet toisessa kerroksessa.


Tässä näkymä Muumitalon ovelta etelään päin. Taustalla pilkottaa Vuoksi.

Tässä eteläseinustan istutuksia; sammalleimua, maksaruohoja ja mehitähteä.

Nyt lähden kuntorasteille. Nuorena tyttönä suunnistin kilpaa ja olen nyt muutaman viime vuoden aikana käynyt kuntorasteilla aina kun olen vain päässyt. Vielä pitäisi saada lisää juoksukilometrejä alle, sitten suunnistuksesta nauttisi enemmän.

3 kommenttia:

joko kirjoitti...

mukava, että tykkäät linan ohjeesta!

Täällä on kaksi tyttöä ja yksi äiti ihan kade tuosta muumitalosta!

TiiQ kirjoitti...

Ihana pipo! Olen etsinyt mieleistä pipomallia epätoivon vimmalla siinä onnistumatta, mutta NYT se löytyi! Enää lanka puuttuu - ja sehän ei ole ongelma eikä mikään ;-).

Suolaaja kirjoitti...

Kaunis pipo! Näyttää tosiaan hyvältä päässä. Tuossa voisikin olla ensimmäinen neulottu palmikkopiponi...