Niin, heinäkuun helteet sitten loppuivat Asta-myrskyyn. Perjantaiaamuna myrskyn jälkeen saimme ennakkotietoa myrskyn tuhoista mökkiseudulta päin ja päätimme lähteä appiukon kanssa katsomaan tilannetta paikan päälle. Meillä oli kiire puoli yhden lossille, mutta kiire loppui kun tie olikin tukossa.
Tietä oli ollut avaamassa useampia miehiä kahdesta suunnasta, aikaa meni oli mennyt noin viitisen tuntia että tie saatiin lopulta vähintään yhden auton leveydeltä ajettavaan kuntoon. Pahiten umpeen mennyt osuus oli vain muutamien satojen metrien pituinen, mutta puita oli kaatunut hurjasti tuolla matkalla ja samalla matkalla sähkölinjasta ei ollut jäljellä yhtään mitään. Langat oli maassa paksun puukerroksen alla ja pylväistä ei ollut mitään jäljellä.
Mökille ei tarvinnut ajaa perille asti. Iso koivu oli kaatunut suoraan mökkitielle.
Jännäsimme mihin suuntaan iso mänty olisi kaatunut ja onneksi se oli kaatunut juuri oikeaan suuntaan pois päin mökistä ja aitasta. Maisema parkkipaikalta mökin rantaan avartui, monta puuta kaatui pois.
Uskomaton tuuri, kaksi puuta oli nojallaan mökkiä kohti, eivät edes koskettaneet kattoa. Suurin vaurio olikin antennin rikkoutuminen.
Riippumattopuiden vierestä kaatui viisi puuta, riippumattopuut jäivät pystyyn. Nyt pitää löytää uusi paikka tikkataululle.
Olimme päivän hommissa, kaadoimme mökkiin nojallaan olleet puut, pari konkeloa ja laitoimme palasiksi ajotiellä olleen puun. Nämä olivat kiireellisimmät, loput ehtii sitten myöhemmin vähemmän hopun kanssa.
Ei käy kateeksi yllä olevan mökin omistajaa. Laskimme kymmenen puuta mökin katolta ja lisäksi kahden latvat ulottuivat mökin seiniin.
Kangasmetsästä jäi jäljelle tämän verran. Suurin osa puista kaatui, loput taipuivat käyriksi tai katkesivat. Näky on suunnilleen samanlainen mitä toisen maailmansodan tykistökeskityksen jäljet Karjalan kannaksella.
Meillä oli onnea, puita oli mökkitontilta kaatunut 14, mutta suuria vahinkoja ei tapahtunut. Nyt riittää ainakin polttopuita ja askaretta niiden kanssa puuhastellessa.
14 kommenttia:
Huh, teillä oli onnea. Rajun näköistä jälkeä! Lapsuusmuistot Joutsenon keskustasta nousevat pintaan kun palasimme Saimaalta kotiin silloisen (1972) myrskyn jälkeen.
Hurjan näköisiä kuvia, onni ettei omaisuus mennyt. Varmaan olisi ollut aika pelottavaa olla myrskyn aikaan tuolla mökillä...
Hurjan näköistä jälkeä!
Oli hyvä että oli se riippukeinu, muuten olisi kaatunut nekin kaksi puuta.. ;oDD
Meilläpäin ei ole tietoakaan minkäänlaisista myrskyistä, edes kunnon tuulta ei olla saatu helteiden jälkeen.
Uskomatonta!!! On teillä tuuria ollut... Meilläpäin myrsky herätti keskellä yötä mutta ei tullut meille minkäänlaista vahinkoa... Niin kuin sanoit, ei tarvitse vähän aikaan polttopuita ostella...
Kyllä hymy hyytyy kun katselee noita kuvia, kamalan näköistä jälkeä.
Näin se luonto pitää meitä nöyränä tasaisin väliajoin. Onpa teillä tosiaan ollut tuuria, kun ei 14 puuta saanut antennirikkoa kummempaa aikaan.
Huh huh, onni oli todella mukana! Noin hurjaa jälkeä eikä onneksi rikkonut kuin antennin. Pelottavia tuollaiset myrskyt.
Huh, olipas tuuria kerrakseen...
Huhhuh, hurjan näköistä. Onneksi ei pahemmin sattunut.
huhhuh, aikamoinen tuho!
Lohduttoman näköistä! Onneksi ei käynyt pahemmin.
Me oltiin myös mökillä (Jaalan Huhdasjärvellä) tuolloin ja hieman kyllä arvelutti, että mitä jos toi tulee päälle, mutta meidän reunaan osui vain sen myrskyn reuna...
Voi hurja mikä näky! En ole osannut kuvitellaakaan mitää tuollaista. Puut repeytyneet juurineen maasta irti. Tänne Turuntienoille ei ole tuollaista myrskyä sattunut eläissäni.
Näyttää hurjalta.
Onneksi aineellista vahinkoa ei sattunut.
Voi mieletön minkä näköstä. Onneks teille ei käyny pahemmin niinku sen yhen mökin omistajalle. Kurjaa tuommonen. Jäläki on kyllä tosiaanki ku pommituksen jäliltä.
Lähetä kommentti