Kauas on pitkä matka

Ensimmäiseksi kiitokset kaikista ihanista peittokommenteista.

Malli on helppo, riittää että osaa ketju- ja piilosilmukan sekä pylvään, lisäksi ohjeessa on kuvat siitä mitä milläkin kerroksella tehdään. Minä virkkaan vaan yksinkertaisia, mutta joskus isojakin juttuja. Tämmöisen jos tekee asenteella pala päivässä, syntyy peitto reilussa puolessa vuodessa.

Minusta on kiva antaa itse tehtyjä juttuja muille lahjaksi, itselleni virkkasin peiton viime vuonna. Jos haluan kotiin uuden peiton, hommaan siihen lankoja lempiväreissäni. Siskon Hexagon-peitto oli sitä mitä sattui varastossa olemaan ja osittain jopa jämälankojen tuhoamisprojekti. Nyt on mielessä jo peitto vanhemmilleni, löysin jo kivan näköisen mallin ja yritänkin kokeilla sitä loman aikana.

Tänään Tyttö sitten lähti Australiaan, lähdimme ajamaan kohti lentokenttää aamulla neljän jälkeen. Isäntäperheelle lähti tällainen kasa tavaraa viemisiksi:


Mies suoritti mielellään oman osuutensa, eli kävi ostamassa uistimia. Isäntäperheen isä oli Uudessa-Seelannissa kalastamassa muutaman viikon ajan ja äiti ei oikein osannut sanoa, mitä kaloja miehensä kalastaa. Kuukkeloimme ja päättelimme, että ainakin barramundi on Australiassa suosittu kala ja sitä on istutettu läheiseen tekojärveen. Mukaan lähti siis Rapalan barra-uistimia monessa eri värissä.

Lapsille Tyttö valitsi Muumi-mukit. Pojalle Haisuli, vanhempi tyttö saa valita seuraavaksi ja tyttö 1v on kuulema niin nuori, ettei se ymmärrä mitään ja tyytyy siihen mitä saa.

Mukien lisäksi Tyttö halusi ostaa lisäksi pienet kasvopyyhkeet, myös Muumi-kuvilla.

Äidille Tyttö valitsi Marimekon patakintaan ja -lapun.

Minä halusin mukaan jotain muutakin, isäntäperheen äiti kotiäitinä kuitenkin tekee suurimman työn Tytön ruokkimisessa ja avustamisessa. Minä valitsin paikallisen tekijän huovutetun kirjankannen. Tässä on sisällä tyhjä kirja, ja kannen voi vaihtaa kirjan täytyttyä uuteen, tai halutessaan jo vaikka heti johonkin muuhun kirjaan.

Suunnitelmissa oli ensin viedä karkkeja tai suklaata, mutta Australiassa ollaan tarkkoja elintarvikkeiden kanssa. Tapasin erään tutun, jonka paras kaveri oli naitu Australiaan. Australiatar kertoi, että hänelle lähetetyistä karkeista menee perille vain satunnaisesti jotain, yleensä ne poistetaan paketeista. Äskettäin hänen kiinalaiset ystävänsä joutuivat maksamaan sakkoja muutaman sata dollaria sakkoja yritettyään tuoda Australiaan kiinalaisia mausteita. Turha kaivaa verta nenästä, syömisiä ei siis viety.

Myöskään mitään lasista ei viety, koska Tytöllä on matkalla Mount Isaan viisi lentoa ja laukku saa varmasti kyytiä. Ensin on lento Tukholmaan, Tukholmasta Kuala Lumpuriin ja sieltä Sydneyyn. Kentällä kuulimme, että Tukholman kentän päällystystöiden vuoksi kone lähtee vajaalla polttoainelastilla ja suoran Tukholmasta Malesiaan lennon sijaan käydäänkin tankkaamassa konetta Amsterdamissa. Sydneyn valmennusleirin jälkeen on vielä puolentoista tunnin lento Brisbaneen ja viimeisenä etappina kahden ja puolen tunnin lento Brisbanesta Mount Isaan.


Tyttö on tuossa keskellä. Minä en itkenyt lähtöselvityshallin lattiaa märiksi, yksi vaihtareista teki sen. Muutamaan otteeseen silmät vähän kostui, mutta se meni ohi. Nyt vaan odotellaan uutisia vaihtareiden pääsystä Sydneyyn, keskiviikon ja torstain välisenä yönä niiden pitäisi olla perillä.

Annettu takaisin kasvattajalle

Tästä se sitten lähti. Viime vuoden loppupuolella kävin adoptoimassa siskon aikanaan halvalla hamstraamia, mutta käyttämättä jääneitä lankoja. Vanhaa kunnon seiskaveikkaa (vielä Rondoa ja 100 gramman kerissä) oli 900 g valkoista ja vähän sinistä ja mustaa.

Yritin löytää noille valkoisille käyttöä useampaan otteeseen, vaatetta en niistä halunnut neuloa. Kun en ole mikään pajukeppi, joku jakku ja paita valkoisena ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta. Ja jos neuloisin kirjoneulelapasia, tekisin lapasia näistä langoista monen vuoden ajan.

Minulla oli tuon valkoisen seiskaveikan lisäksi reilu pari kerää muutaman vuoden takaista omenanvihreää seiskaveikkaa. Virkkasin viimeisen vuoden aikana kaksi Babette-peittoa ja mietin saisinko näistä kahdesta langasta Babetten muutaman muun langan kanssa yhdistettynä. Kun sitten selailin Ravelryssa virkattuja peittoja ja näin Hexagon-peittoja, tiesin miten käyttäisin seiskaveikat: Hexagon-peitto, uloin kerros valkoisella ja kolmas kerros vihreällä. Keskelle mitä nyt suunnilleen saman paksuisia tai kaksikertaisena suunnilleen vastaavia lankoja varastosta löytyisi.

Löytyihän niitä, epämääräisiä langanloppuja, vähän käytettyjä ja korkkaamattomia. Tässä vaiheessa lankakassin sisältö on jo jonkun verran vajentunut. Strategiana oli tehdä niin iso peitto kuin mihin valkoista riittää.

Olin ollut muutaman päivän lomautettuna aloittaessani peiton virkkaamista. Virkkaaminen pääsikin hyvään vauhtiin ja tyssäsi vasta sairauslomalla vihreän langan loppumiseen. Siinä tuhrautui sitten reilu viikko lankaa odotellessa ja aloitin KesäYön Hullutuksen.

Yläpuolen kuvasssa peitosta puuttuu vielä ainakin yksi kerros paloja joka reunasta. Tuossa näkyvät hyvin myös nuo ainoat pääteltäväksi jäävät uloimman kerroksen lopetuslangat.

Viimeistely olikin harvinaisen mukavaa, ainoastaan valkoisten lankojen päättely, muiden langanpäiden trimmaaminen ja reunuksen virkkaaminen.

Tässä peitto on alakerran terassille levitettynä, valmiina yhdistelyn jälkeen, mutta ennen pingotusta. Peitto sopii hyvin yhdistelykammoisten tehtäväksi, palat liitetään toisiinsa aina viimeistä kerrosta virkattaessa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin peiton kennomaisuus ennen pingotusta. Alla kuva valmiista peitosta pingotuksen jälkeen.

Malli: Hexagon How-to by Attic24

Koukku: 4,25mm
Lanka: Rondo 7v, Novita 7v, Sandnes Lanett kaksinkertaisena, Gjestal Janne, tunnistamattomat langan loput
Menekki: 1860g

Koko: n. 140*170cm, 209 palaa

Reunukseen virkkasin yhden kerroksen vihreällä ja toisen vähän keltaisemmalla valkoisella. Tämä oli kaikin puolin hyvä projekti, sain lankavarastosta pois paljon lankaa ja pääsin eroon isosta kasasta epämääräisiä lankanöttösiä sekä tuloksena oli kaunis peitto lahjaksi annettavana.

Peitto lähti syntymäpäivälahjaksi siskolleni, eli sinne missä noita valkoisia lankoja oli hyvin pidetty ja kasvatettu. Toivottavasti tämän alla pysyy lämpimänä ja näkee kauniita unia.

Lopuksi vielä kuva peiton nurjasta puolesta, ei nuo lankojen päät tuolla juurikaan näy ellei niitä osaa etsiä.

Karkea arvio on, että yhtä lappua kohden aikaa kului noin 20 minuuttia mukaan luettuna reunus ja lankojen päättelyt. Tuo viimeinen kerros oli aina vähän hitaampi kun yhdistäminen tehtiin samalla. Aikaa tähän meni siis suunnilleen 70 tuntia. Tein peittoa kolmen viikon ajan niin, etten ollut töissä. Normaalioloissa tämän tekemiseen olisi mennyt useampi kuukausi.

Puutarhakuvia

Olen ihan rakastunut tähän uusvanhaan kameraani. Vaikkei se olekaan kovin kummoinen, on se niin paljon parempi kuin videokamera. Nyt minäkin saan otettua omiina tarkoituksiin riittävän hyviä kuvia.

Tässä viiruhelpi, ja yhden kukkapenkin pääty, missä näkyy kevätpikkusydäntä. Ahomansikka tykkää meidän pihasta, tuohon viiruhelpin viereenkin se on ilmestynyt ihan itsekseen.

Tätä rojektia olen tehnyt pihalla viimeisimmäksi. Meidän ja alemman naapurin rajalla on vapaasti kasvava aidanne mustamarja-aroniaa. Aroniat on nyt kasvanut sen verran suureksi, että juurella ei oikein nurmi kasva, sammal kyllä kasvaisi. Kaivoin säälittävän nurmen pois, lisäsin vähän multaa ja siirsin jalopähkämön paremmista kukkapenkeistä tänne. On nätti ja kestävä, mutta vähän turhan hanakka leviämään muiden perennojen päälle. Tässä saa kasvaa ja levitä ihan vapaasti.

Marja-aronian juurella rinnettä ylöspäin riittää vielä työmaata, tänne taidan siirtää jättipoimulehteä.

Tällä kameralla saa jo ihan tavistasolle riittäviä lähikuviakin. Juhannusruusussa oli joku vihreäselkäinen koppakuoriainen tai mikä lie. Kunpa saisin tähän mukaan juhannusruusun tuoksun. Vaikka tuo leviääkin melkein kuin rikkaruoho, pidän sitä tuoksun takia.

Siperiankurjenmiekka. Ihana.

Tämä oli tällainen pikapostaus, ajattelin polkata eilen valmiiksi saamastani piposta, mutta enhän ollut vielä edes ottanut kuvia. Korvikkeena puutarhakuvia.

En viitsi nyt lähteä kuvaamaankaan, odottelemme Tytön kanssa kun mies veivaa kannettavaa ja yrittää saada Skypen pelittämään kunnolla, siinä on jotain ongelmaa mikrofoniliitännässä. Olemme menossa Ukin luo näyttämään Tyttöä vielä ennen kuin lennähtää maailmalle.

Arvonta suoritettu

Arpa osui Päiviin Langanpiilottajan blogista. Palkinto lähtee liikkeelle mahdollisimman pian.

Eilen kävimme noita viemisiä hankkimassa, mutta raportoin niistä myöhemmin kuvien kanssa.

Eilen petti hermo ja soitimme vaihtojärjestöön kun viisumiasioista ei ollut kuulunut mitään. Passi viisumeineen toimitetaan suoraan vaihtojärjestölle, Tyttö saa passinsa ja lentolippunsa tiistaiaamuna lentokentällä. Lento lähtee tiistaiaamuna 9.30 Helsinki-Vantaalta, paikalla pitää olla 7.30 eli meiltä pitää lähteä aamulla noin puoli viiden aikoihin. Jos lähtöterminaalin lattia on märkä tiistaiaamuna, minä se vain olen ollut paikalla itkemässä.

Lankasilppupataa ja arvonnan mainostusta

Vielä ehtii mukaan arvontaan, osallistumaan pääsee jättämällä 17.6. postaukseen kommentteihin vihjeitä Australian viemisistä. Mukaan ehtii vielä keskiviikkona, arvon palkinnon torstaiaamuna. Olen jo saanut monia hyviä vinkkejä ja kiivas puntarointi eri vaihtoehtojen välillä on käynnissä.

Eilen päättelin langat tästä piposta.

KYH17: Aloitettu 17.6, valmis 21.6.
Malli: Unoriginal hat
Puikot: 8mm
Lanka: Freedom wool, Twilleys of Stamford
Menekki: 86g

Tein nyt pipon isommilla puikoilla, tämä on miesten kokoa. Eka versio oli naisen/nuoren kokoa, paitsi jos nyt sattuu olemaan kovin isopäinen teini/täti. Lanka oli ihanaa, tätä voi joskus hommata lisää. Malli oli mukavan helppo olematta tylsä, mainio TV-neule.

Äskettäin selvisi, että Pojan joukkue järjestää jääkiekkoturnauksen 8. elokuuta (!!??!!), sinne pitää olla jokaiselta seitsemän palkintoa arpajaisiin. KYH-projekteista sinne päätyy kolme pipoa, kahdet sukat ja kaksi viimeistä pitää sitten käydä kaivelemassa arpajais/lahjalaatikosta ellei tule hurjaa inspiraatiota tehdä jotain muuta.

Tässä vähän näytettä siitä, mitä olen puuhaillut lauantaina, sunnuntaina ja tänään illalla. Viikonloppuna oli ihanteellinen puutarhassatönkimiskeli, koko aikaa en ole lankoja silpunnut.

Kuvassa lankasilppupata, resepti: päättele peiton valkoiset langat, leikkaa ylimääräiset. Trimmaa muiden lankojen ylimääräiset päät. Kerää kaikki samaan astiaan ja sekoita. Ota kuvat, heitä silppu roskiin.

Kuvia peitosta tulee kunhan lahjottava on peittonsa saanut. H-hetki on perjantaina, mutta voi olla että vietämme jo perjantaita mökillä. Viikonlopuksi on luvassa hellettä, menemme perjantaina kiireesti kipin kapin mökille, ehkä lähdemme jo töistä vähän aikaisemmin. Saa nähdä lähteekö Tyttö mukaan vai viettääkö mieluummin viimeistä kotimaan viimeistä viikonloppua kavereiden kanssa.

Puutarhapalsta

Varoitus: Tämä postaus ei sisällä käsitöitä.

Sää on sen verran viileä ja sateitakin luvattiin, emme lähteneet mökille. Ei meillä omaa kesämökkiä ole, mutta appiukon mökkiä käytämme melkein kuin omaamme. Mökki on sellainen perinteinen lautarakenteinen, Saimaalla ja aika isojen selkien vieressä. Jos tuulee lounaasta-lännestä, rantaan tuulee aina. Se on maailman ihanin paikka lämpiminä kesäpäivinä, mutta sateella tai muuten viileämmällä kelillä kotona on mukavampaa.

Eilen meillä oli pilvistä, mutta sade alkoi vasta myöhemmin illalla ja vietinkin pihalla muutamia tunteja. Rapsuttelun jälkeen kävin kokeilemassa uusvanhaa kameraani, tässä muutamia otoksia.

Meillä on rinnetalo ja kadun puolella korkeuserot on hoideltu muurin avulla. Muurin ja kadun väliin jää parin metrin levyinen kaistale, mihin kaupunki kadun päällystämisen ja reunusten rakentamisen jälkeen istutti nurmikon siemeniä. Minä istutin perennoja ja lamohietakirsikkaa ja muutaman kesän ajan nypin pois noita nurmiheinien alkuja.

Tässä muuri vielä kun meille päin tullaan katua pitkin.

Muurin yläreunassa on istutusallas, siinä on muutamaa eri lajia päivänliljoja, siperiankurjenmiekkaa, kuunlilja, jalopähkämöä, tuoksukurjenpolvea, pioni ja riippahanhikkia.

Kurjenpolvi on päättänyt kasvaa myös muurin saumoissa, nämä pikkutaimet pääsevät tästä päärynäpuun alle vaikka hauskoja tuossa ovatkin. Muuri on alkanut myös sammaloitua kauniisti.

Tässä alapihan pääkukkapenkki. Myyrät olivat tehneet kukkapenkkiin ison tyhjän aukon, mutta onneksi omasta pihasta löytyy täytettä. Aukkoa paikkaamaan otin kirjavalehtistä kuunliljaa toisaalta.

Tässä talon pohjoispääty, portaat ja maanpeitekasveja. Etualalla on japaninmarjakuusi ja vähän näkyy myös kuutamohortensiaa, kevätkaihonkukkaa, taponlehteä, kirjavalehtistä pikkutalviota (ei kuki), kirjokuunliljaa, jalopähkämöä ja jättipoimulehteä.

Tämä pallokuusi on kaunotar, korkeutta sillä on reilu metri ja leveyttä taitaa olla leveimpään suuntaan lähes pari metriä.

Raparperi on ollut jo monta vuotta, mutta tänä vuonna se on suorastaan villiintynyt kasvamaan. Taidanpa huomenna pyöräyttää jotain raparperipiirakkaa.

Taponlehti on yksi suosikkikasveistani. Jostain syystä se viihtyy pihallamme ja pikkutaimia pulpahtaa maan pinnalle siellä täällä. Tämä yksilö on kuvattu päärynäpuun alla, minne sen siirsin erään hortensian juurelta.

Pelargonille on käynyt joku onnettomuus. En tiedä katkaisiko sen viime viikon voimakkaat tuulet vai oliko joku kaksijalkainen tämän takana. Pitää kai käydä hakemassa korvaava yksilö.

Etupihan varjoisaan kulmaukseen istutan joka vuosi verenpisaran. Tänä vuonna tämän värinen. Maitotonkka on saatu appiukon pitkäaikaisen naisystävän perintönä.

Edellisessä postauksessa julistettuun arvontaan ehtii osallistua vielä, jatkoin vastausaikaa keskiviikkoon. Todennäköisesti pääsemme shoppaamaan vasta torstaina.

Kuvapläjäys ja vinkkitoive Australian viemisistä

Meillä on nyt projekti viemisistä Tytön Australian perheelle. Viemisten pitää olla tyypillistä suomalaista, mennä aika pieneen tilaan ja olla suhteellisen kevyttä eikä kovin helposti särkyvää. Isä on helppo, harrastaa kalastamista eli Rapalan uistimia ja ehkä Martinin puukko. Lapset olivat tytöt 1v ja 10v, poika 13v. Pienimmälle on helppo viedä jotain Muumi-juttuja, mutta mitä noille isommille lapsille? Entä äidille? Ehdotuksia ja vinkkejä otetaan vastaan, kaikkien ehdottaneiden kesken arvotaan palkinto. Jätä lahjavinkkisi kommentteihin jonkinlaisen yhteystiedon kanssa. Ehdotukset viimeistään keskiviikkona 24.6, ensi viikolla pitää jo alkaa vähitellen hankkia noita viemisiä.

Skype ja muut netin yhteydenpitokanavat toimii Australiassa samalla tavalla kuin muuallakin, mutta vaihtareille suositellaan puheluja kotiväellä enintään kolmen viikon välein. Lisäksi suositellaan, että kotimaan suhteita hoidetaan koneella vain kerran viikossa. Tarkoitus on mennä vaihtomaahan elämään eikä chattaamaan. Vaihtarin ylenmääräinen koneella vietetty aika on nykyisin tavallisin syy perheestä pois laittamiseen.

Siten käsitöihin. Vihreä 7v loppui tuosta isosta meneillään olevasta deadline-projektista ja jouduin tilaamaan lisää. Tapiolta onneksi löytyi samaa väriä. 7v-langalle olisi tullut aika kova hinta postikulujen kanssa, jos muuta ei olisi tilannut. Tilasin ihan hyvillä mielin sitten muutakin lankaa.

Noro Kureyon -sukkalankaa, tarkoituksena on tehdä edellisen kerän lopusta ja tästä raitasukat ja sitten vielä ehkä varrettomat sukat tai lasten sukat. Filona sukkalangasta tulee sukat siitäkin, ja Anchor Magicline -langasta tulee vielä yksi virkattu palakassi minulle itselleni. Minulla oli tilauksessa mukana myös Maijaa ja Jannea, mutta ennen tilauksen vahvistamista karsin ne vielä pois. Olen melkein ylpeä itsestäni kun maltoin olla hamstraamatta.

Alunperin tilasin toista Magiclinen väriä, mutta sitä oli vain kaksi kerää jäljellä. Tapio oli laittanut kyselyä sähköpostilla, mutta se oli mennyt Yahoossa roskapostiin ja oli useamman päivän kommentoimatta. Vaihdoin värin ja maksoin samantien, mutta meni taas joitain päiviä ennen kuin rahat näkyivät Tapion tilillä. Lankoja jouduin odottamaan pitkälti yli viikon.

Lankoja odotellessa neuloin sitten näitä raitalapasia. Viimeiset suunnitellut raitalapaset oli siskonpojalle.

KYH5: Aloitettu 5.6, valmis 6.6.
Malli: lapanen peukalokiilalla
Puikot: 3,75mm
Lanka: Noro Kureyon
Menekki 46g

Lapaset on suunnilleen 15ocm mittojen mukaan. Aiemmista lapasista jäljelle jääneet nöttöset oli niin pieniä, että niistä ei enää olisi lapasia saanut, joten purin reilu vuosi sitten neulomani, vähälle käytölle jääneen Kureyon-pipon ja sain lankaa vielä näihin lapasiin. Sitä paitsi Antti tykkää vihreästä, mikä olikin tuon pipon näkyvin väri.

Ensimmäisessä lapasessa meni jossain kohtaa raidat niin saman värisinä, että purin kun olin jo melkein koko lapasen tehnyt ja piti yhdistellä nöttösiä vähän toisella tavalla.

Antin lapasten jälkeen koossa oli lapaskvartetti. Sisko ja lapset kävi meillä ja Emmalle neulotut, ryhmäkuvassa oikealla alhaalla näkyvät lapaset olikin sitten liian pienet. Ei muuta kuin vielä yhdet raitalapaset puikoille. Noroja oli niin vähän jäljellä, että luultavasti lapasia ei olisi enää saanut. Kaivelin ensin Lett-Lopia varuille, mutta sitten muistin itseraidoittuvan Elle Merino Brightsin, mitä oli vielä joitain keriä jäljellä.

KYH6: Aloitettu 6.6, valmis 9.6.
Malli: lapanen peukalokiilalla
Puikot: 3,75mm Lanka: Elle Merino Brights ja Noro Kureyon
Menekki 52g

Nämä ovat nyt yhtä pitkät kuin Antin lapaset, mutta vain vähän kapeammat. Toivottavasti nämä eivät nyt ole liian isot.

Ja tässä lapaskvintetti.


Oikea käsi heiluttaa...


...ja sitten vasen. Jos kokeilet raidoittamista, se on omalla vastuullasi. Voit jäädä koukkuun.

KYH10: Aloitettu 10.6, valmis 12.6.
Malli: Unoriginal hat
Puikot: 7mm
Lanka: Freedom wool, Twilleys of Stamford
Menekki: 74g

Tämä oli supernopea ja yllättävän helppo, 16 kerroksen mallikerrassa ei ollut montaa kerrosta missä palmikoita väännettiin. Minulla on vielä poltetun oranssin väristä vapausvillaa, taidanpa tekaista toisen epäoriginaalin pipon.

Tässä KYH-tempauksen tämän hetken valmiit tekeleet, viidet lapaset ja pipo.

Ja tässä tähän mennessä aloitetut keskeneräiset KYH-projektit:

KYH4: Miehen mustavalkoiset sukat
KYH7: Kämmekkäät raidoittuvasta langasta
KYH8: Virkattu palakassi raidoittuvasta puuvillalangasta
KYH9: Tiskirätti pellavalangasta
KYH11: Naisen pitsisukat Lidlin sukkalangasta
KYH12: Revontuli-huivi
KYH13: Miehen avaruussukat
KYH14: Pirulapaset
KYH15: Ribbipipo raidoittuvasta langasta
KYH16: Sormikkaat angoramerino-langasta

Minulla painaa päälle tuo tekeillä oleva iso projekti, minkä deadline on viikon päästä perjantaina ja siksi olenkin nyt töihin paluun jälkeen vain aloitellut näitä hullutusjuttuja. Onneksi tuo iso rojekti on jo voiton puolelle, paloja puuttuu enää 14, 195 on jo valmiina.

Jos peitto ei olisi tekeillä samaan aikaan, kesäyön hullutus olisi aika kevyt juttu, nyt alkaa jo vähän maistua puulta tuo aloittaminen. Onneksi enää neljä työtä aloitettavana. Sitten ei tarvitsekaan vähään aikaa aloitella mitään, voi keskittyä valmiiksi tekemiseen.

Ja vielä lopuksi kirjoja. Tilasin Suuresta suomalaisesta kirjakerhosta nämä kaksi tarjouskirjaa, että sain käytettyä bonusrahan tai mikä onkaan. Maksamisen jälkeen irtisanon jäsenyyteni. Nyt taas ehdin jo käymään kirjastossakin tarvittaessa.

Ai niin, sain käyttööni kierrätyskameran. Osa kuvista on jo uusvanhalla kameralla otettuja. Nyt on kuvien siirtäminen ja käsittely helppoa. Seuraavalla kerralla ehkä jotain muita kuin neulekuvia.

Australiaan

Minä en ole menossa Australiaan, Tyttö on. Vasta sitä lykkäsin lastenvaunuilla ja nyt se lähtee kymmeneksi kuukaudeksi vaihtariksi maailman toiselle puolelle.

Minä olen ansainnut papukaijamerkin viisumipapereiden täyttämisestä, sivuja oli noin viisitoista ja niistä kymmenisen täytettiin. Taloustilanteen vuoksi sijoitusperheiden saaminen oli hankalaa ja toukokuussa pyydettiinkin vanhemmilta aanelkun pituinen kirje omasta lapsesta tulevalle sijoitusperheelle. Kirjoitin lapsesta kauniisti, ja reilu viikko sitten tulikin tieto perheen löytymisestä.

Tulevassa perheessä on 13-vuotias poika ja 10- sekä 1-vuotiaat tytöt. Paikka on Mount Isa Queenslandissa, kaukana sisämaassa. Paikka oli ensin Tytölle iso pettymys, toiveena olisi ollut päästä jonnekin kohtuullisen matkan päähän rannikosta.

Viime sunnuntaina olimme Heurekassa vaihtareiden infotilaisuudessa ja silloin tämä lähtö oikein tosissaan konkretisoitui. Silloin Tyttökin vähän helpottui kuullesaan vaihtojärjestön organisaattorilta paikan olevan syvintä Australiaa ja Tytön tulevan ihan täytenä Aussina takaisin Suomeen. Kovasti helpotti myös mahdollisuus saada muutaman viikon lomaperhe jostain rannikolta.

Tyttö on myös lähdössä lokakuussa vaihtareiden Australian safarille, missä kierrellään Australian keskiosissa. Lisäksi perheen äidiltä tuli jo tieto, että tyttö on ilmoitettu koulun retkelle Isolle Valliriutalle. Äidin kanssa se on kovasti jo vaihtanut sähköpostia ja naamakirjassa on kuvia jaettu.

Lähtö on kesäkuun viimeisenä päivänä eli reilu kaksi viikkoa enää aikaa lähtöön. Voi olla minulle aika vaikeaa.

Eilen nautin kauniista ilmasta ja istutin kesäkukat ruukkuihin, käsityöt jäivät aika vähiin. Kovasti olen KYHäillyt, muutama työ on valmistunut. Sain Tapiolta lisää lankaa ja pääsin jatkamaan deadline-projektia, siksi KYH-työt ovat nyt olleet melkein ainoastaan tyylipuhtaita aloituksia. Vaikka olisin kuvannutkin, en olisi alakerran pöytäkoneelle päässytkään kuvia siirtämään. Mutta seuraavalla kerralla yritetään saada kuviakin mukaan.

Kesäyön hullutus - KYH

Näin muutamassa seuraamassani blogissa jutun kesäyön hullutuksesta, kävin katsomassa alkuperäisen jutun Äiti-puffan blogista ja jäin koukkuun. Tarkoituksena on aloittaa päivittäin uusi neule tai virkkaus kesäkuun 20. päivään asti. Pelkästään aloituksia ei lasketa, työt pitäisi saada myös tehtyä, deadline heinäkuun lopulla. Mukaan ehtii vielä, ilmoittautumiset viimeistään sunnuntaina Äiti-puffalle.

Ilmoittauduin mukaan eilen, mutta onnekkaasti minulla oli jo kolme aloitettua työtä kesäkuun kolmelle ensimmäiselle päivälle. Minulla on iso projekti, mille deadline on kesäkuun lopulla, mutta vihreä 7v-lanka pääsi loppumaan enkä ole oikein voinut edetä sen homman kanssa. Olin Ravelryssa katsellut Noro-raidoitettuja sukkia ja kaulaliinoja ja siitä se sitten lähti.

KYH1: aloitettu 1.6, valmis 3.6
Malli: lapanen peukalokiilalla
Puikot: 3,75mm
Lanka: Noro Kureyon 201 ja 170
Menekki: 64g

Neuloin tarkoituksella tiukkaa, että pitävät vähän tuultakin. Sopivan kokoisen peukalokiilan tekoa varten jouduin neulomaan kiilan ensimmäiseen lapaseen kahdesti. Toista lapasta jouduin purkamaan jonkun verran, joukkoon oli lipsahtanut yksi yhden kerroksen raita.

Omituisen koukuttavaa näiden raitojen neulominen oli, aina sitä odotti värin liukumista ja seuraavaa väriyhdistelmää.

KYH2: aloitettu 2.6, valmis 3.6
Malli: lapanen peukalokiilalla
Puikot: 3,75mm
Lanka: Noro Kureyon 201 ja 170
Menekki: 61g

Kun lankaa jäi vielä niin paljon, oli pakko tehdä toisetkin. Näitä modasin niin, että tein varresta vähän lyhyemmän ja en neulonut ihan hurjalla vanhapiikakireydellä, ovat vähän omaani leveämpään käteen.

KYH3: aloitettu 3.6, valmis 4.6
Malli: lapanen peukalokiilalla
Puikot: 3,75mm
Lanka: Noro Kureyon 201 ja 170
Menekki: 38g

Kahden noro-parin jälkeen puntaroin jäljellä olevat langat ja niistä olisi saanut vielä yhdet aikuisten lapaset. Päädyin kuitenkin neulomaan lapaset siskontytölle, noin koon 130cm mukaan. Toivottavasti Novitan lapastaulukoiden mitat pitävät suunnilleen paikkansa. Vaikka kyllä näille varmaan ottaja löytyy, jos ovat Emmalle liian pienet.

Lankaa jäi vielä suunnilleen Emman lapasiin kulunut määrä, teen lapaset Antillekin. Mutta Antilla on on sen verran isompi käsi, että lanka ei enää varmaankaan riittäisi. Kureyonia piti saada lisää. Päätin purkaa reilu vuosi neulomani pipon, mikä oli jäänyt vähälle käytölle, olisi pitänyt aikanaan neuloa syvempi pipo. Siitä tulee sitten KYH5.


KYH4 on eilen aloitetut sukat, nämä tulevat varmaankin Pojan joukkueen turnaukseen arpajaispalkinnoiksi. Muutenkin tässä projektissa on tarkoitus aloitella sukkia, lapasia ja pipoja. Ovat syksyllä käypää valuuttaa arpajaispalkintoina ja lahjoina.

Liikkumattomuus tympii

Leikkauksesta on kulunut viikko ja vielä toinen viikko on liikuntakieltoa. Kävellä saan, mutta sen rankempaa liikuntaa ei ole lupa harrastaa. Olen tottunut liikkumaan ja tekemään pihahommia, tekisi mieli vaikkei olo vielä kovin vahva olekaan.

Olen tuntenut itseni ihan sankariksi pestyäni muutaman koneellisen pyykkiä. Istuminen ei enää tunnu missään, mutta muutaman minuutin seisomisen jälkeen tulee tukala olo. Jos huomenna jo olisi sellainen olo, että jaksaisi jonkun nopean ruuan valmistaa eikä tarvitsisi enää kaupan valmisruokia syödä.

Olen enimmäkseen lukenut, tehnyt käsitöitä, nukkunut päiväunia ja käynyt vähän koneella. Kirjoja on tullut luettua viisi reilun viikon aikana, osa todella paksujakin. Viimeksi olen lukenut näin paljon silloin joskus päälle kymmenvuotiaana kun meni nuorten kirjoja melkein tahtiin kaksi per päivä.

Vaihteluksi käsitöiden tekemiselle kaivoin esille ikiufon jostain 80 - 90-lukujen taitteesta ja purin sen langoiksi. Lanka on jotain pellavaa tai pellavasekoitetta, vyötteet oli kahdesta vajaasta kerästä hävinneet ajan ja useamman muuton yhteisvaikutuksesta. Hämärä mielikuva olisi, että langalla oli joku kukan nimi.

Tässä lopputulos, taidanpa minäkin kokeilla tiskirättien neulomista. Voisin joutessani myös kastella ja suoristaa langan ennen työstämistä.

Neuloin myös mallitilkun ja pesin sen koneessa seuraavaa suurempaa neuleprojektia varten. Lanka on myös jostain vajaan kahdenkymmenen vuoden takaa, Novita Jasmin. Ja tää on sitten ihan eri Jasmin kuin nykyisin kampanjalankana myytävä Jasmin. Maailma on täynnä sanoja ja sitten pitää ottaa uudelle tuotteelle nimi, mitä on käytetty aikaisemminkin. Toinen vastaava tapaus on Novite Rose, minulla on vielä varastossa vanhan Rosen loput, nykyinen Rose on ihan eri tuote.

Ja nyt arvotaan onko vuorossa lukemista, makaamista vai käsitöitä. Kuulumisiin.